Valtion tutkimusrahoituksen kohtalo yliopistosairaaloissa huolestuttaa Oulun yliopistollisen sairaalan johtoa ja tutkijoita. Lääkärien tekemä tutkimustyö lähellä käytäntöä parantaa potilaiden hoitoa ja säästää rahaa.
Yliopistosairaaloiden tutkimusrahoitus valtiolta on vähentynyt rajusti vuosituhannen alusta.
– Olemme asiasta huolissamme. Onhan se erityisesti yliopistosairaaloilla varsin tärkeä rahoituselementti, että saadaan kehitettyä hoitoja, sanoo tutkimuspalvelupäällikkö Minna Mäkiniemi Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiiristä.
Nykyisen hallituksen ohjelmassa oli rahoitus laskettu neljäksi vuodeksi 15 miljoonaan euroon vuodessa kaikille yliopistosairaaloille yhteensä.
– Vuonna 2013 rahoitus oli vielä 31 miljoonaa euroa, ja siitä taaksepäin vielä paljon suurempaa. Tosi rajua tämä leikkaaminen on ollut. Eduskuntakäsittelyssä tuo 15 miljoonaa euroa on lisätalousarvion vahvistamisen yhteydessä saatu aina nostettua muutamalla miljoonalla eurolla, Mäkiniemi toteaa.
Potista noin 13 prosenttia on tullut Oulun yliopistollisen sairaalan erityisvastuualueelle vuosittain eli runsaat 2 miljoonaa euroa.
Myös yliopistojen rahoitusta on samaan aikaan leikattu.
– Tutkimusryhmät joutuvat yhä enemmän hakemaan vaihtoehtoisia rahoituslähteitä ja joutuvat raapimaan rahaa kasaan muista lähteistä. Se vie aikaa, joka on pois itse tutkimustyön tekemisestä.
Muut lähteet ovat esimerkiksi säätiöitä ja Suomen Akatemia. EU-tasollakin on tarjolla rahoituspotteja, mutta ne ovat Mäkiniemen mukaan kovasti kilpailtuja ja niitä tulee harvoin Suomeen.
Kurjistuva kehitys on jatkunut jo vuosikausia, ja se on vaikuttanut väkisinkin tutkimukseen.
– Tutkimusaktiivisuus on varmasti osittain laskenut. Tutkimus ei ole niin houkuttelevaa, kuin se ehkä ennen on ollut. Kyllä se sillä tavalla vaikuttaa, Mäkiniemi arvioi.
Rahoituksen poistaminen kokonaan olisi Mäkiniemen mukaan todella vakava tilanne ja suorastaan kuolinisku. Siitäkin on ollut Mäkiniemen mukaan uhkakuvia, mutta näitä puheita ei viime aikoina ole ääneen heitelty.
Hänen mukaansa Oysissa pari vuotta sitten tehty selvitys myös osoittaa, että sairaalassa tehdystä tutkimuksesta on ollut selvää hoidon laatuun vaikuttavaa ja myös rahallista hyötyä.
– Kun hoidot kehittyvät ja tulevat ajanmukaisemmiksi ja tehokkaammiksi, on esimerkiksi pystytty luopumaan vanhoista hoidoista, kun on pystytty osoittamaan tieteellisesti, että niillä ei ole vaikutusta tai ne eivät ole tehokkaita. Siitä syntyy säästöjä myös.
Neuroradiologian dosentti Vesa Kiviniemi Oulun yliopistosta on sitä mieltä, että sairaaloissa tehtävän tutkimuksen merkitystä ei ymmärretä.
Tutkimusta mitataan viittauskertoimilla tieteellisissä julkaisuissa. Ne ovat kliinisissä tutkimuksissa melko usein aika alhaisia verrattuna muuhun tieteeseen.
– Kuulin jonkun poliitikon suusta väitteen, että valtion tutkimusrahoitus on surullisen tehoton tapa tehdä tiedettä. Mutta silloin unohdetaan, että sillä ylläpidetään hoidon laatua. Vaikka emme aina pääse ulkomaisiin lehtiin tutkimuksillamme, tutkimukset raportoidaan lääkärilehdessä. Näillä rahoilla pidetään suomalaisen terveydenhuollon laatua aika korkealla.