Yksikään toinen tutkimusluotain ei ole ollut yhtä suuren kiistan kohteena kuin Plutoon ja Kuiperin vyöhön suuntautuva tutkimusmatka. Projekti, jolla on ollut jo useita nimiä, on välillä hyllytetty kokonaan, sen toteutumista on viivytetty ja välillä sitä on jälleen kehitelty. Viimeisin vaihe tässä näytelmässä on, että tällä hetkellä New Horizons nimellä kulkeva projekti saa rahaa suunnittelu- ja rakennustyötä varten 105 miljoonaa dollaria. Jos rahoituslinja säilyy aina tammikuuhun 2006 asti, tutkimusmatka Plutoon voi alkaa.
Presidentti George W. Bushin nimittämä NASAn pääjohtajan Sean O'Keefen laatimassa budjettiluonnoksessa ei ollut esitetty rahoitusta Pluto-projektille, vaan sen sijaan hän olisi halunnut rahat uuden rakettimoottorin kehittämiseen. Rakettimoottorilla olisi sitten myöhemmin voitu lentää aikaisempaa nopeammin Plutoon. Tiedeyhteisö yhdessä suuren yleisön kanssa kuitenkin painosti rahakirstujen vartijoita rahoittamaan Plutoon suuntautuvaa luotainprojektia.
Tiedeyhteisön motiivina hyvin nopeasti tehtävään Pluto-lentoon on se, että eräiden laskelmien mukaan Pluton ohut metaanista koostuva ilmakehä romahtaa vuoden 2020 tietämillä. Jos laukaisuun päästään vuoden 2006 aikana, silloin luotain voi käyttää Jupiteria lisävauhdin saamiseen ja Pluto saavutettaisiin ennen mahdollista ilmakehän romahtamista.
Kaukainen,
kylmä ja pimeä
Luotaimen lähettäminen Plutoon ja kauemmaksikin Kuiperin vyöhön on vaativa tehtävä. Se johtuu tietysti siitä, että itse planeetta sijaitsee hyvin kaukana aurinkokuntamme ulkolaidalla. Lähimmillään se on yli kolmekymmentä kertaa kauempana Auringosta kuin maapallo ja kaukaisimmillaan lähes viisikymmentä kertaa kauempana.
Alue on pimeä ja kylmä, ja luotaimen matka sinne vie vähintään kymmenen vuotta jos lennon aikana otetaan vauhtia Jupiterilta. Tämä juuri on tarkoitus tehdä, ja se on mahdollista, jos laukaisuun päästään tammikuussa 2006. Jos luotain ei silloin ole valmiina, Jupiterin asema radallaan muuttuu liian paljon, ja lento Plutoon ei voi hyödyntää Jupiterilta saatavaa ilmaista lisäenergiaa. Silloin matka-aika muodostuu helposti yli kahdeksikymmeneksi vuodeksi.
Pluton asema planeettana on hieman kiistanalainen. Se on vain parisen tuhatta kilometriä halkaisijaltaan ja sillä on Charon -kuu, jonka halkaisija on yli tuhat kaksisataa kilometriä. Pluto ja Charon koostuvat mitä ilmeisemmin monista erilaisista jäätyneitä kaasuista ja vedestä, ja niillä voi olla hyvin pieni kivinen ydin. Saattaapa ydin puuttua kokonaan ja kiviaines voi olla sekoittuneena jäähän, jolloin se muistuttaisi enemmän komeettaydintä kuin planeettaa.
Pluto ja Charon eivät ole alueensa ainoita asukkej,a vaan tällä hetkellä tunnetaan samalta alueelta noin 500 asteroidia, joita kutsutaan kuiperoideiksi. Muutama näistä tunnetuista kuiperoideista ovat lähes yhtä suuria kuin Pluto. Suurin tällä hetkellä tunnettu kappale on nimeltään 2000 KX76, joka on vähintään Charonin kokoinen. Nämä kohteet kun ovat niin kaukana, että parhaimmillakin havaintovälineillämme ne näkyvät vain pieninä ja himmeinä pisteinä. Samassa sarjassa painivat kuiperoidit Varuna ja 1996 TO66.
New Horizons pyritään siis saamaan matkalleen tammikuussa 2006. Jupiterin se saavuttaisi maaliskuussa 2007 ja saisi siltä lisänopeutta, jolloin Pluton ohilentoon päästäisiin vuoden 2015 tai 2016 aikana. Matka kuitenkin jatkuisi tämän jälkeen vielä ainakin viitisen vuotta, jonka aikana se voisi kohdata ainakin kolme kuiperoidia.
Monipuoliset tutkimuslaitteet
Kun kyseessä on lähes tuntematon avaruuden kappale, luotain täytyy varustaa hyvin monipuolisilla mittalaitteilla. New Horizons -luotaimessa niitä on neljä kappaletta, joista jokaisella on mitä monipuolisin valmius tehdä laajoja ja kattavia havaintoja.
Pluto ja Charon tullaan kartoittamaan PERSI-nimisellä laitteistolla joka sekä valokuvaa, että tekee spektroskooppisia tutkimuksia pintamateriaalista määrittäen sen kemiallisen koostumuksen. Laitteisto käyttää näkyvän valon lisäksi infrapunaisia ja ultraviolettivalon aallonpituuksia. Jäät ja mineraalit heijastavat valoa eri tavalla eri aallonpituusalueilla, joten tutkijat pystyvät helposti päättelemään pintamateriaalin koostumuksen.
Toinen merkittävä tutkimuslaitteisto on REX-radio/radiometri. Sen lisäksi, että sen avulla hoidetaan tietoliikenne maapallolle, sillä voidaan mitata ilmakehän tiheyttä ja lämpötilaa.
PAM-tutkimuslaitteisto kartoittaa planeetan ympäristössä esiintyvää plasmaa ja suurienergisiä hiukkasia. Niiden välityksellä välittyy tietoa planeetan magneettikentästä, jos sellainen on, ja kuinka voimakas se on.
Neljäntenä tutkimuslaitteistona on pitkäpolttovälinen ja hyvin erotuskykyinen LORRI-kamera jolla valokuvataan kappaleiden pintaa. Kuvien tarkkuus tulee olemaan monikertainen verrattuna Voyager-luotaimen ottamiin kuviin Neptunuksen kuusta Tritonista.