Joka toisen hirvikolarin syntyyn on vaikuttanut jokin ylimääräinen häiriötekijä, kuten näköeste tai kuljettajan huomion suuntautuminen muualle. Pimeällä huomattava osa hirvikolareista sattuu juuri ennen tai jälkeen vastaantulijaa.
Liikenne- ja viestintäministeriön teettämässä tutkimuksessa selvitettiin, millaiset olosuhteet ja kuljettajan toimet edeltävät hirvikolareita. Hirvikolareihin joutuneilla on yleensä runsaasti ajokokemusta ja aikaisempia kokemuksia hirvistä liikenteessä. Kyselyyn vastanneista yli puolet oli joskus joutunut tekemään hätäjarrutuksen tai ohjausliikkeen väistääkseen hirveä.
Usein hirvikolarin syntyyn myötävaikuttaa jokin erityinen häiriötekijä, kuten näköeste, vastaantulija, huono sää tai kuljettajan huomion suuntautuminen muualle kuin ajamiseen. Lähes joka neljännessä kolarissa hirvi oli jollain tavoin muuttanut kulkusuuntaansa ennen törmäystä.
Vakavimmat hirvikolarit sattuvat yleensä yöllä, jolloin ajetaan suhteellisesti eniten lujaa. Henkilöautoilijoiden kuolonkolareista kahdessa kolmasosassa ajonopeus oli ollut vähintään 100 km/h.
Hirvikolarimäärä on korkeimmillaan kun auringonlaskusta on kulunut tasan tunti. Erityisesti kesäyöt ovat hirvikolareiden kannalta vaarallista aikaa. Kaikista kuolemaan johtaneista hirvikolareista 2/3 on sattunut kolmen tunnin kuluessa auringonlaskusta.
Tutkimuksessa tehtiin kysely yli viidelle sadalle kuljettajalle ja tarkasteltiin viime vuosien onnettomuusraportteja. Viime vuonna sattui 2537 hirvikolaria, joissa kuoli 12 ihmistä. Viimeisten kymmenen vuoden aikana hirvikolareissa on kuollut 72 ihmistä. Neljäsosa kuolonkolareista sattui moottoripyöräilijöille.