Näkemys Suomen viime sotien ylimmän sotilasjohdon yksituumaisuudesta näyttää olevan vain yksi monien muiden myyttien joukossa. Sotien ajan historiaan syvällisesti perehtynyt dosentti Lasse Laaksonen osoittaa tuoreessa tutkimuksessaan hyvin selkeästi, että todellisuus oli kaikkea muuta kuin yksimielisyyttä. Laaksonen esitteli kirjaansa Eripuraa ja arvovaltaa - Mannerheimin ja kenraalien henkilösuhteet ja johtaminen (Ajatus Kirjat) tänään Helsingissä.
Etenkin arvohenkilöiden keskinäiset hankaukset vaikuttivat konkreettisesti suunnitteluun, ratkaisuihin ja johtamiseen. Tutkimuksesta ilmenee, että Mannerheimin ja kenraalien välisillä ristiriidoilla sekä kenraalien keskinäisillä kahinoilla oli myös merkitystä sotatapahtumiin.
Laaksonen tuli tunnetuksi muutama vuosi sitten talvisodan loppuvaiheita käsittelevällä väitöskirjallaan.
Ylimmän johdon henkilösuhteet on aiemmissa tutkimuksessa sivuutettu yleensä lyhyesti. Laaksosen mukaan kaikki eivät vieläkään, yli 60 vuotta noiden tapahtumien jälkeen halunneet, että suhteita tongitaan.
Mannerheim on sotien aikaan päätöksissään yksivaltainen.