Suomi on investoinut viimeiset vuosikymmenet voimakkaasti tutkimukseen ja tuotekehitykseen. Suhteutettuna kansantalouteen Suomen T&K-investoinnit ovat olleet Euroopan kärkeä, tosin hiipuvalla tahdilla.
Isoimmat investoinnit tapahtuvat yrityssektorilla, joka vastaa kahdesta kolmasosasta kaikista panoksista. Toiseksi suurin investointi tutkimukseen tapahtuu korkeakouluissa ja kolmanneksi suurin julkisella sektorilla. Julkinen sektori tosin rahoittaa osaa yritysten ja korkeakoulujen tekemästä tutkimuksesta.
Huolimatta siitä, että Suomen panos tutkimukseen ja tuotekehitykseen on ollut kansainvälisesti korkea, emme loista tällä hetkellä kasvulla tai korkea lisäarvon tuotteiden viejänä. Miksi emme ole saaneet isoista tutkimusinvestoinneista hedelmiä?
Ensimmäiseksi katse on laitettava yrityksiin, joiden suhteen kuva on selkeä. Viimeisten vuosikymmenten aikana elektroniikkatoimialan osuus yrityssektorin tutkimuspanoksista on ollut ylivoimaisesti suurin. Korkeimmillaan noin puolet suomalaisten yritysten T&K-investoinnista tuli tältä sektorilta. Vuonna 2010 Nokia oli rahalla mitattuna maailman kolmen suurimman T&K-investoijan joukossa globaalisti.
Keskeinen tutkimusalue oli matkapuhelinteknologia. Jos kuitenkin katsotaan mitä tapahtui 2010-luvulla matkapuhelinten myynnille ja kannattavuudelle, kuva on synkkä. Matkapuhelinten valmistus ja myynti olivat samaan aikaan sekä raskaasti tappiollista että paljon tutkimusta vaativaa. Tämä oli tappava yhdistelmä.
Nyt Nokia on luopunut tästä liiketoiminta-alueesta ja pystyy investoimaan normaalisti verkkoteknologian kehittämiseen. Kansantalouden tasolla tämä kehitys kuitenkin näkyy tilastoissa siten, että Suomessa oli korkea T&K-investointiaste, jonka tuotto oli keskeisimmän alueen osalta heikko. Investoinnille ei saatu tuottoa mittasi asiaa joko rahalla tai talouskasvulla.
Jos tänä päivänä tarkastellaan globaaleja yrityksiä, suomalaisia yrityksiä ei ole suurimpien T&K-investoijien joukossa. Tilanteen parantaminen vaatii sekä aikaa että onnistumisia yrityksissä. Meiltä puuttuu jatkossakin painoa toimialoista, jotka investoivat tutkimukseen voimakkaasti. Näitä ovat esimerkiksi auto- ja lääketeollisuus.
Julkisen sektorin tutkimuksen rahoitukseen ja instituutioihin on tehty viimeisen viiden vuoden aikana rohkeasti isoja muutoksia. Julkisen sektorin tutkimuslaitoksia on yhdistetty, Tekesin rahoitusta ollaan voimakkaasti leikkaamassa ja suuntaamassa uudelleen sekä osaa rahoitusta ollaan ohjaamassa uuden elimen, strategisen tutkimusneuvoston kautta. Käynnissä on jonkinasteinen vallankumous julkisen tutkimusrahan jaossa.
Tekesin rahoituksen leikkaaminen tarkoittaa käytännössä erityisesti tekniikkayliopistojen ulkopuolisen rahoituksen leikkaamista. Hallitus joko tahallaan tai tahattomasti tekee irtiottoa Nokia-Suomesta.
Strateginen tutkimusneuvosto jakaa vuositasolla noin 50 miljoonaa euroa tutkimukseen. Positiivista on, että nyt on keskitetty kooltaan riittävän suurin hankkeisiin.
Keskittyminen korostetusti monitieteellisyyteen on todennäköisesti muoti-ilmiö, joka tasoittuu ajan kanssa.
Rahan jaossa on korostettu myös tutkimusteemojen vaikuttavuutta. Usko keskusjohtoisuuteen on siis kasvamassa.
Yliopistojen osuus T&K-resursseista on viime vuosina ollut noin neljännes. Yliopistot ovat erittäin tärkeitä tutkijoiden kouluttajia ja perustutkimuksen tekijöitä. Ilman yliopistoja perustutkimus jäisi Suomessa tekemättä ja tutkijat kasvattamatta.
Jos Suomeen halutaan lisää huippututkimusta, tutkijat pitää joko kasvattaa yliopistoissa tai heidät pitää rekrytoida maailmalta. Tutkijoiden kasvattajana suomalainen korkeakoulujärjestelmä toimii tänä päivänä hyvin. Tämä ei ole enää kriittinen tekijä. Tohtoreita valmistuu kiitettävästi ja työmarkkinoihin nähden jopa jo liikaa.
Kriittisempi tekijä on miten rakentaa tehokas urapolku tohtoritutkintojen jälkeen. Osa yliopistoista on jo tehnyt kiitettävästi työtä tämän eteen.
Vaikein asia tällä hetkellä Suomelle on huippututkijoiden houkuttelu maailmalta. Yksittäisiä onnistumisia on ollut, mutta kansainvälisessä vertailussa meillä operoidaan pienessä mittakaavassa. Jo Ruotsissa voi nähdä noin 10 miljoonan euron rekrytointisopimuksia, jossa huippututkija ja hänen ryhmänsä kiinnitetään yliopistoon useaksi vuodeksi. Näitä ei Suomessa tapahdu.
Muiden Pohjoismaiden yliopistot ovatkin parhaillaan tekemässä irtiottoa Suomesta huippututkimuksessa. Ruotsissa ensin vuoden budjettiin lisättiin jälleen yliopistojen resursseja.
Ensimmäinen välitavoite tuleekin olla, että saamme huippututkimuksen resurssit sille tasolle, ettei meistä tule Pohjoismaiden kasvattajaseura. Tässä riittää nykyisessä taloustilanteessa haastetta.
Risto Murto on työeläkeyhtiö Varman toimitusjohtaja.
Kolumni