Vaatesuunnittelu: Tytti Ala­pie­ti suun­nit­te­lee Pi­ki­saa­res­sa ui­ma­pu­ku­ja ja muita vaat­tei­ta

Uimavedet: Katso Kalevan ui­ma­ran­ta­ko­nees­ta, kuinka puhdas vesi lä­hi­ran­nal­la­si on

Tut­ki­joi­ta ha­lu­taan tukea vi­ha­pu­het­ta vastaan

Tutkijoiden sananvapauden turvaamisen kannalta on tärkeää, etteivät tutkijat jää yksin kohdatessaan vihapuhetta.

Sosiaalinen media on helpottanut vihapuheen leviämistä.
Sosiaalinen media on helpottanut vihapuheen leviämistä.
Kuva: Felix Kerola

Tutkijoille halutaan tukea lisääntyvää vihapuhetta vastaan.

Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnan ja kirjailijoiden kansainvälisen sananvapausjärjestön Suomen PENin järjestämän työkokous tutkijoiden sananvapauden turvaamiseksi pitää tärkeänä sitä, etteivät tutkijat jää yksin kohdatessaan vihapuhetta.

Esille nousi erillisen alakomitean perustaminen Suomen PENiin tietokirjailijoita ja tutkijoita varten.

Vastuullinen tiedeviestintä ja tekijyys –hankkeen projektipäällikkö Iina Kohonen pitää tieteen ja tutkimuksen asiantuntijoiden keskustelua tärkeänä. On tärkeää yhdessä miettiä, mitä asioille tehdään.

– Tämän kautta tutkijat voivat saada kriittistä massaa taaksensa eli tutkijoilla on joku paikka, jonka puoleen kääntyä, jos tutkija kohtaa epäasiallista palautetta tai muuta vastaavaa, Kohonen sanoo.

Kohosen vetämän hankkeen verkkosivustolle kootaan yhteen kaikki tutkimuksen tekemisen etiikkaan ja vastuulliseen tiedeviestintään liittyvät ohjeet, suositukset ja tahot. Sinne tehdään verkkosivu, jonka kautta vihapuhetta kohdannut tutkija voi löytää apua.

Kohosen mukaan tutkijat ovat tottuneet kritiikkiin, mutta nyt on kyse muusta kuin normaalista tieteellisestä kritiikistä tai tutkimuksen kritisoimisesta. Kysymys on henkilöön kohdistuvasta palautteesta, joka voi olla hyvinkin asiatonta.

Jos häiritsevä palaute saa tutkijan empimään julkisia esiintymisiä, voi tilanne johtaa siihen, että tietyt aiheet jäävät käsittelemättä julkisuudessa. Pahimmillaan se voi johtaa tutkijoiden itsesensuuriin.

– Tieteen äärimmäisen tärkeä tehtävä kansalaisyhteiskuntaan vaikuttaminen jää vähemmälle, koska tutkija ei halua sitä palautetta, jota sosiaalinen media valitettavasti on pullollaan. Tarvitaan yhteisöä tutkijan tueksi, Kohonen toteaa.