Samalla kun kaivaukset Lappeenrannan Huhtiniemen joukkohaudalla lähestyvät loppuaan, lisääntyvät vihjeet uusista hautapaikoista. Lappeenrannassa kiertävien huhujen mukaan tutkijoiden kannattaisi kaivaa ainakin kolmesta muusta paikasta. Valkealassakin mietitään perimätietoon perustuvan hautapaikan tutkimista.
Ihmiset haluavat vastauksen kysymykseen, löytyykö haudoista suomalaisia rintamakarkureita vuodelta 1944? Mutta kuka päättää tarvittaessa jatkosta; siitä, mistä kaivetaan, kuka työn rahoittaa ja kuka ottaa kantaakseen vastuun?
Valtioneuvoston kanslian valtiosihteerin Risto Volasen mukaan vastuu- ja rahoitusasioista päätetään vasta sitten kun tiedetään, mitä Huhtiniemen ruumiit kertovat. Hän muistuttaa, että tässä vaiheessa vastuussa tutkimusten etenemisestä on sisäministeriö.
Lisäkaivausten rahoittamisesta on jo suunnitelmia. Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma (sd.) on pyytänyt opetusministeri Antti Kalliomäkeä (sd.) huolehtimaan rahoitusjärjestelyistä. Kalliomäki on pannut virkamiehensä töihin. He pähkäilevät yhdessä tutkijoiden kanssa mm. sitä, millaiset rahkeet yliopistoilla ja esimerkiksi Suomen Akatemialla on järjestää jatkorahoitusta. Rahoituslähteeksi väläytetään myös erilaisia säätiöitä.
Oma ryhmä jatkokaivauksille
Huhtiniemen tutkijat eivät halua ottaa kantaa kaivausten mahdolliseen laajentamiseen. Tutkimusryhmän jäsen Helsingin yliopiston arkeologian professori Mika Lavento sanoo, ettei hän ainakaan ole se henkilö, joka asiasta päättää.
Kokonaisvastuun kantajasta hänellä sen sijaan on selvä näkemys. - Kaivauksista on viime kädessä vastuussa valtio. Edellytyksenä on tietysti, että se haluaa selvittää tällaisia asioita.
Kaivausten laajentaminen kysyy rahaa. Huhtiniemeä on kaivettu Suomen Kulttuurirahaston tuella, mutta saadusta 40 000 eurosta ei riitä muihin hankkeisiin. Työtä on nyt tehty virkatyönä, jolloin esimerkiksi Lavennon palkka on tullut yliopistolta. Osansa ovat maksaneet myös Lappeenrannan kaupunki ja poliisi.
- Näin tätä ei voi kovin pitkään kierrättää. Mahdollisia jatkokaivauksia varten on perustettava ryhmä, joka voi jatkaa työtä pitkään.
Lavento tähdentää, että jatkokaivauksista voi selvitä muutamassa päivässä tai niihin voi mennä kuukausia. Yhden kuukauden kaivauskustannukset jälkitöineen maksavat useita kymmeniä tuhansia euroja. Jos alueella halutaan tehdä niin sanottu totaalitutkimus niin 100 000 euroakin on pieni raha.
Totta ja huuhaata
Päätoimittaja ja tietokirjailija Antti O. Arponen on tutkinut Huhtiniemen mysteeriä vuosikaudet. Häntäkin kiinnostaa tietää, kenelle vastuuta vieritetään.
- Onko tällaisissa asioissa vastuussa maanomistaja vai kuuluuko asia puolustusvoimille, jos kyse on suomalaisista sotilaista. Entä poliisi? Se tutkii kuolemansyytä, mutta onko sen tehtävä johtaa tutkimuksia, jos vainajat ovat vuodelta 1944. Museovirastoa eivät varmaankaan kiinnosta kovin tuoreet vainajat.
Hän suhtautuu terveen epäilevästi uusiin tietoihin mahdollisista joukkohaudoista.
- Kaikki tiedot eivät ole luotettavia, kyllä joukossa on paljon huuhaatakin. Tarkastamisen arvoinen on tieto Valkealan joukkohaudasta, josta liikkui huhuja jo 1990-luvulla. Asiahan on helppo tutkia, jos paikka voidaan tarkasti määritellä. Lapiot vain käteen.
Arponen muistuttaa kuitenkin, että kesän 1944 tapahtumien valossa "kaikki on mahdollista". Noin 50 kilometrin päässä Viipurissa oli 300 000 venäläistä sotilasta, 800 panssarivaunua ja 1 200 lentokonetta tulossa Lappeenrantaa kohti. Suomella oli vastassa vähäiset joukot, ei kunnollista ilma- eikä panssarintorjuntaa ja samalla tuhansia karkureita juoksemassa länttä kohti.
Arposelle on turha väittää, että jokainen kiinni saatu karkuri olisi palannut takaisin etulinjaan. Hän muistuttaa, että kuulusteltavien karkureiden määrä oli 2 000, mutta missään ei kerrota, mitä tapahtui niille, jotka edelleen kieltäytyivät palaamasta riviin.