Jyväskylä Turkistarhaiskut eivät ole terrorismia, kertovat 90-luvun radikaaliin ympäristöliikehdintään perehtyneet sosiologit tuoreessa tutkimuksessaan. Jyväskylän yliopiston tutkijoiden Esa Konttisen ja Jukka Peltokosken mukaan ekoterrorismin käsite on mielekästä varata niille tapauksille, jotka tietoisesti suuntautuvat ihmisen fyysistä koskemattomuutta vastaan.
- Täytyy vetää raja oikean terrorismin ja ympäristöprotestien välille. Terrorismi on liian leimaava ja niputtava ilmaus tälle toiminnalle, tutkimusta perjantaina esitellyt yliopistolehtori Konttinen sanoi.
Tutkijat jaottelevat ympäristöaktivistien laittoman suoran toiminnan kolmeen eri asteeseen sen väkivaltaisuuden mukaan. Lievintä muotoa, kansalaistottelemattomuutta, seuraa aktivistien itsensä antaman termin mukaan ekotaasi, joka ei kunnioita fyysisen omaisuuden koskemattomuutta.
Voimakkain suora toiminta, ekoterrorismi, suuntautuu tietoisesti ihmisen fyysistä koskemattomuutta vastaan, mahdollisesti laajamittaista pelkoa ja kauhua levittäen. Tutkijat katsovat kuitenkin, että Suomessa toteutetut turkistarha- ja koe-eläinlaboratorioiskut, teuraseläinkuljetusten sabotointi ja tietyömaasabotaasit edustavat maanalaista ekotaasia.
Tutkijoita kiinnosti erityisesti se, miten aktivistit määrittelivät itse sallittavan ja ei-sallittavan toiminnan rajat. Tutkittavat, 167 eläinaktivistia, vastasivat talvella 1998-99 kerättyyn kyselyaineistoon.
Ympäristöprotestin
neljäs aalto
Tutkijoiden mukaan 90-luvulla alkanut eläinaktivismi on neljäs vaihe suomalaisessa ympäristökysymyksiin liittyvässä protestoinnissa. Aiemmat olivat 60-luvun lopun yleinen liikehdintä, 80-luvun taite (Koijärvi-liike) ja 80-luvun loppu (Kessi- ja Talaskangas-liikkeet). Tutkimus julkaistiin Ympäristöprotestin neljäs aalto -kirjana.
Kirja kuvaa, miten erillisistä ruohonjuuritason piireistä virisi valtakunnallinen verkosto, joka irtaantui vakiintuneesta järjestökentästä ja loi oman julkisuustilansa. Tutkimus erittelee aktivistien motiiveja ja tuottaa johtopäätöksiä niiden yhteiskunnallisista taustoista.
- Aktivistien yhteiskuntanäkemyksessä ihminen pudotettiin lajina muiden tasolle, mikä on poikkeavaa länsimaisessa ajattelussa. Silti neljäs aalto oli moniasialiikehdintää, jonka yksi ydin oli solidaarisuus kolmannen maailman ihmisiä kohtaan, Konttinen kuvasi.
Puolet tutkituista
puhtaita vegaaneja
Liikkeeseen kuului olennaisesti myös elämäntapakysymysten politisointi, mikä näkyi muun muassa kasvissyöntielämäntavan radikaalin muodon, veganismin, tulona Suomeen. Tutkituista puolet oli puhtaita vegaaneja; muuta kuin pelkkää kasvisruokaa syöviä oli vain 16 prosenttia.
Aiemmista ympäristöliikkeistä poiketen "neljäs aalto" suhtautui pessimistisesti, ajoittain jopa tuhoa ennustavasti yhteiskunnan kehitykseen. Myös toimintatavat olivat edeltäjiä radikaalimpia. Peräti 81 prosenttia aktivisteista hyväksyi turkistarhaiskut.
Vaikka eläinaktivisteista suurin osa oli aiempien liikkeiden tapaan koululaisia tai opiskelijoita, ei protesti silti ollut opiskelijaliikehdintää 60- ja 70-lukujen merkityksessä. Kasvualustana toimivat erilaiset vasta- ja alakulttuuriset elämäntyyliverkostot.
Kolme neljästä tutkitusta oli opiskelijoita. Heistä yliopistossa opiskeli puolet, kolmannes lukiossa, mutta vain alle viidennes ammatillisissa oppilaitoksissa. Merkittävimmät koulutusalat olivat oikeus- ja yhteiskuntatieteet sekä luonto- ja ympäristöala.
Tutkituista aktivisteista naisia oli 63 prosenttia. Vain joka kymmenes tutkittu oli yli 30-vuotias.