"Ilmakehä, ekologia, ilmasto, jäätikkö, geologia, maantiede...", luettelee Lapin yliopiston Arktisen keskuksen johtaja Paula Kankaanpää niitä alueita, joihin kansainvälinen arktinen tutkimus keskittää tarmonsa ensi vuonna alkavassa Kinnvika-projektissa.
Se houkuttelee Huippuvuorten Koillismaalle lähes 30 tutkimushanketta ja noin 50 tutkijaa kymmenestä maasta.
Koillismaa, Nordaustlandet, on Euroopan pohjoisin maankolkka. Se sijaitsee 80. pohjoisella leveyspiirillä, noin tuhannen kilometrin päässä Pohjoisnavalta.
Huippuvuorten toiseksi suurimmasta, lähes 14 500 neliökilometrin laajuisesta saaresta peräti 90 prosenttia on jäätikön peitossa.
Uppsalan yliopiston ja Arktisen keskuksen aloitteesta syntynyt projekti on saanut nimensä vanhasta tutkimusasemasta, joka rakennettiin Koillismaalle 50 vuotta sitten.
Se on Suomen suurin panostus Kansainväliseen polaarivuoteen (IPY), joka kokoaa sateenvarjonsa alle laajan kirjon arktisella alueella tehtävää kansainvälistä tutkimusta.
IPY:n Suomen osuuden avaa ensi helmikuussa Kinnvika-seminaari projektia vetävän Arktisen keskuksen tiloissa Rovaniemellä.
Ensimmäinen pieni tutkijaryhmä matkustaa Kinnvikaan jo keväällä, varsinaiset tutkimuskaudet ajoittuisivat kesille 2007 ja 2008.
Tutkimustulosten analysoinnin jälkeen ne julkistetaan tieteellisissä julkaisuissa ja monitieteellisessä Kinnvika-kirjassa.
"Ideana on, että Kinnvika-projekti järjestää kuljetukset ja tutkimushankkeet hoitavat kukin itse rahoituksensa omien maidensa tiedeakatemioiden kautta", Kankaanpää kertoo.
Siksi projektin lopullinen laajuus selviää vasta vuoden lopussa, kun eri hankkeiden kansallinen rahoitus on päätetty.
Mukaan pyrkivissä hankkeissa selvitettäisiin muun muassa alueen geologisia prosesseja, jäätikön käyttäytymistä, merijään merkitystä, meren ja järven pohjasedimenttejä ja ikiroutaa, raskasmetallien kaukolaskeumia, maiseman kehittymistä ja ihmisen toimintaa alueella sekä säähavaintojen strategista merkitystä vuosina 1930-1950.
Lisäksi tutkittaisiin luonnonsatamien historiallista ja arkeologista merkitystä alkuperäiskansojen ja vierailijoiden näkökulmasta.
Mukana on myös vertailevaa tutkimusta: jotkin biologiset hankkeet vertailisivat vuoden 1957 tutkimuksia nykytilaan ja vanhaa valokuva-aineistoa verrattaisiin nykyisiin satelliittikuviin.
Suomalaiset tutkivat muun muassa ilmakehän olosuhteita Vestfonna-jäätiköllä, josta Arktisen keskuksen erikoistutkijan John Mooren vetämä ryhmä kairaa näytteitä ja jonka paksuutta se selvittää tutkamittauksin.
Helsingin yliopiston professori Matti Leppäranta vetää puolestaan hanketta, jossa tutkitaan Huippuvuorten lumioloja ja ilmaston herkkyyttä.
Helsingin yliopiston professori Veli-Pekka Salonen liikkuu Vestfonna-jäätikön etumaastossa, jossa tutkitaan alueen kvartäärikautista ympäristöhistoriaa.
Suomen omat tutkimushankkeet ovat jo saaneet Suomen Akatemialta yhteensä 760 000 euroa. Pohjoismainen ministerineuvosto on myöntänyt koko projektin valmisteluun sekä kuljetus- ja kenttäleirikuluihin 120 000 euroa.