Alueellisia eroja tuottavuudessa ja työllisyysasteessa on saatava pienemmiksi, jos Suomi mielii varmistaa talouskasvun jatkumisen. Heikoimmat alueet yltävät nykyisellään vain reiluun puoleen Helsingin seudun tuotannon tasosta ja työn tuottavuudesta, todetaan Pellervon taloudellisen tutkimuslaitoksen ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen yhteistyönä tehdyssä selvityksessä.
Alueelliset erot ovat olleet varsin pysyviä. Suurin osa eroista aiheutuu siitä, että saman toimialan sisällä tuotanto on jossain osin maata tehokasta, jossain vähemmän tehokasta.
Hyvän tuottavuuden alueilla on yleensä isot paikalliset markkinat ja sen vuoksi keskimääräistä isompia toimipaikkoja, paljon koulutettua työvoimaa sekä tutkimus- ja tuotekehitystoimintaa.
-- Kuitenkin osa alue-eroista jää selittämättä, mikä viittaa siihen, että eri paikoissa pystytään samoilla resursseilla saamaan tuotannosta irti erilainen arvonlisäys, tutkijat Janne Huovari, Jaakko Kiander ja Raija Volkin muotoilevat.
Tuottavuuseroja voitaisiin kuroa umpeen esimerkiksi tietotekniikan tehokkaalla hyväksikäytöllä.
Uudistuksia tarvitaan, sillä jo yksin ikääntymisen takia potentiaalisen työvoiman määrä supistuu noin 200 000:lla seuraavan 25 vuoden aikana. Ikääntymisen vaikutukset työllisyyteen ja julkiseen talouteen jäävät vähäisiksi vain, jos työllisyysastetta onnistutaan parantamaan ja alueellisia eroja poistamaan, tutkimuksessa todetaan. Avainasemassa on tuottavuus. Ikäluokkien pienenemistä tuskin pystytään täysin korvaamaan työllisyysasteen nostolla eli sillä, että nykyistä isompi osa työikäisistä olisi työelämässä, tutkijat katsovat.
He pitävätkin 1990-luvun laman jälkeisestä kehitystä huolestuttavana. Elektroniikkateollisuus ja tietoliikennepalvelut ovat petranneet tuottavuuttaan vauhdilla, mutta koko maassa kasvu on ollut aiempaa hitaampaa.
-- Koko talouden tuottavuuden kasvu ei voi olla nopeaa, jos se lepää ainoastaan muutaman huipputeknologia-alan ja kasvukeskuksen varassa. Selvityksen mukaan ikääntyminen voi koitua myös eduksi. Kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, töitä on mahdollista järjestellä uudelleen, "ei vähiten julkisella sektorilla". Kun tekijöitä on vähän, työtkin teetetään tehokkaammin.
Salo ykkösenä
Työntekijää kohti laskettuna työn tuottavuus oli vuonna 2003 parasta Salon alueella. Toisena tuli Oulun ja kolmantena Helsingin seutu. Näillä kaikilla seudulla tuotettiin työntekijää kohti yli 60 000 euron verran vuodessa.
Puolellakymmenellä alueella jäätiin 40 000 euroon. Hännänhuippu löytyy itäiseltä Etelä-Pohjanmaalta, jossa yllettiin rapialla 30 000 eurolla vain hieman yli puoleen Salon lukemista.