Huumeiden käytön lisääntymisen myötä Suomessa on luovuttu huumeettoman yhteiskunnan tavoitteesta, arvioivat alan tutkijat.
Maamme 2000-luvun alun huumetilannetta on kartoitettu tuoreessa artikkelikokoelmassa nimeltä Huumeiden käyttäjä hyvinvointivaltiossa (Gaudeamus). Teos pyrkii selvittämään, miten yhtäältä huumeiden yleistynyt käyttö ja toisaalta käytön torjuntatoimet ovat muuttaneet suomalaista yhteiskuntaa.
"Huumekeskustelun tilanne on nyt muuttunut oleellisesti. Kun käyttö on lisääntynyt, on huumeettoman yhteiskunnan tavoitteesta luovuttu epärealistisena. Nyt pohditaan, miten tulla toimeen huumeiden käyttäjien kanssa ja miten hyvinvointivaltio kohtaa huumeet", linjaa teoksen toinen toimittaja, Stakesin erikoistutkija Pekka Hakkarainen.
Tutkijoiden mukaan Suomen tämän hetken huumetilanteessa pitää tehdä selvä erottelu kahden käyttäjäryhmän välillä.
"Niin sanotut viihdekäyttäjät ja toisaalta ongelmakäyttäjät ovat hyvin erilaisia ryhmiä. Viihdekäyttäjät ovat suhteellisen tavallisia nuoria, jotka saattavat olla myös työelämän menestyjiä. Ongelmakäyttäjät taas ovat yleensä syrjäytyneitä. Ongelmakäytön määritelmä riippuu myös siitä, miten yhteiskunnan syrjintämekanismit toimivat", kuvaa emeritusprofessori Juha Partanen.
Oikeusministeriön neuvotteleva virkamies Aarne Kinnunen korostaa, että huumepolitiikassa ei pitäisi suosia yhteiskunnasta ulos työntäviä mekanismeja.
"Asiaa voi pohtia esimerkiksi työelämän huumetestien yhteydessä sekä siinä, sulkeeko huumeiden käyttö pois koulutuksesta. Hoito- ja kontrollijärjestelmien suhde on tässä hiukan ongelmallinen."
Ei piikkipistettä naapurustoon
Puhtaiden ruiskujen jakelu narkomaaneille on ollut Suomessa vaikea, tunteita kuohuttava kysymys. A-klinikkasäätiön toimitusjohtajan Lasse Murron mukaan tällaisia palveluja tarvitaan kuitenkin lisää.
"Hoitosektori on hyvin yksimielinen siitä, että Suomeen tarvitaan paljon lisää paikkoja, joissa jaetaan ruiskuja, kondomeja sekä neuvontaa. Ongelmana on, että näille palveluille ei tahdo löytyä millään sijoituspaikkoja. Kansalaiset eivät hyväksy tällaisia paikkoja lähistölleen", Murto muistuttaa.
Tämän hetken ilmiö huumehoidossa ovat myös matalan kynnyksen hoitopaikat, joiden tavoitteena on päästä auttamaan huumeongelmaista mahdollisimman aikaisin. Tutkijoiden mukaan matalan kynnyksen hoitopaikkoja näyttää syntyvän nyt kaikkiin Suomen suurempiin kaupunkeihin.
Debattia on viime aikoina kirvoittanut myös kysymys, missä pitäisi kulkea huumeiden rangaistavuuden rajan.
"Keskustelua pitäisi käydä etenkin niin kutsutusta harmaasta alueesta, siis huumeista, jotka ovat kiellettyjä mutta käytännössä sallittuja. Esimerkiksi Britanniassa poliisi on päätynyt kohtelemaan kannabista näin", sanoo Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkija Heini Kainulainen.
Ongelmakäyttäjiä noin 15 000
Huumeiden ongelmakäyttäjiä on Suomessa tuoreimpien arvioiden mukaan noin 15 000. Huumeita on joskus kokeillut noin 300 000 suomalaista.
"Tämä luku tukee laskelmaa, jonka mukaan viisi prosenttia kaikista huumeita kokeilleista ajautuu ajan myötä jossain vaiheessa ongelmakäyttäjiksi", sanoo emeritusprofessori Juha Partanen.
Säännöllisesti huumeita käyttävistä päätyy hänen mukaansa ongelmiin noin neljännes.
"Tuo luku 15 000 saattaa vaikuttaa pieneltä. He voivat kuitenkin aiheuttaa melkoisesti riesaa", Partanen tähdentää.
Onkin syytä muistaa, että yhden henkilön korvaushoito maksaa vuodessa noin 22 000-25 000 euroa (130 000-150 000 mk). Pelkästään Helsingissä tuhat ihmistä odottaa tällä erää huumeiden korvaushoitoa.