Uhanalaista jokihelmisimpukkaa eli raakkua on löydetty Koillismaan pienistäkin puroissa. Tutkijat ovat varmistaneet kymmenkunta raakkuesiintymää Pudasjärvellä ja Taivalkoskella, kun vasta kolmannes Iijokeen laskevista puroista on tutkittu.
Tällä viikolla kotkalainen raakkututkija Markku Porkka selvittää, ovatko Koillismaan raakkukannat lisääntymiskykyisiä.
Simpukkaesiintymiä on todennäköisesti enemmän, mutta niitä on hyvin vaikea erottaa purojen pohjasorasta. Raakkuja voi elää jopa alle metrin leveissä metsäpurossa.
"Tässä se nyt on", sanoo Metsähallituksen iktyonomi Eero Hartikainen keskellä Pudasjärven metsää. Edessä näkyy vain kosteaa niittyä, jonka seasta kuuluu hento lorina. Vasta aivan reunalta saattaa nähdä mutkittelevan kirkasvetisen puron. Pieni taimen pakenee lähestyviä varjoja vettyneen puunrungon varjoon, jonka viereisessä pohjasorasta kohoaa tummaa kiveä muistuttava symmetrinen hahmo: jokihelmisimpukka.
"Raakkua kutsutaan vedenlaadun huippuindikaattoriksi", biologi Timo Yrjänä Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta sanoo.
Metsähallituksen ja ympäristökeskuksen metsäpurojen kunnostushanke on selvittänyt, että Koillismaan puroista korkeintaan kaksi prosenttia on luonnontilassa. Koko maassa luonnontilaisia puroja on yksi sadasta. Jokihelmisimpukka voi elää vain tällaisissa puhtaina säilyneissä vesissä.
"Kiireellisin asia olisi, että tämä pari prosenttia saataisiin säilymään luonnontilaisina", Timo Yrjänä sanoo. Vaihtoehtoina on, että maanomistajat jättäisivät vapaaehtoisesti puronvarret hakkaamatta tai että ne suojeltaisiin.
Vielä suurempi ongelma on ojitus. Metsäojia pitkin puroihin valuu sameaa kiintoainetta. Soiden ojitus taas hävittää purojen kosteusvaraston, joka on myös suodattanut puroon laskeneen veden. Ojien seurauksena purojen pohjat ovat täynnä hiekkaa ja vedenkorkeus vaihtelee liikaa.
Tutkijat toivovat, että uudistuva vesilaki helpottaa purojen suojelua. Luonnontilaisia puroja ei nytkään saa hävittää, mutta esimerkiksi metsäojituksiin ei aina tarvita lupaa.
Huonojen purojen kunnostus on työlästä. Ympäristökeskus ja Metsähallitus ovat tarkastaneet Pohjois-Pohjanmaalla 260 puroa. Nyt työmiehet ovat aloittaneet ensimmäisten purojen kunnostuksen.
Yhden puron palauttaminen luonnontilaan maksaa 10 000-15 000 euroa.
"Nyt me kokeilemme, mistä kaikista toimista on hyötyä puroille", iktyonomi Pirkko-Liisa Luhta sanoo. Koko valuma-alueen ennallistus vaatii suo-ojien täyttöä ja metsittyneiden soiden raivaamista.
Työmiehet kääntävät myös vanhoja metsäojia soille, jotka toimivat pintavalutuskenttinä eli suodattavat vettä.
Itse puron ennallistustyössä hakataan patoja, suisteita ja virranohjaimia, joiden ansiosta hiekan alta paljastuu alkuperäinen sora. Taimenen mäti kuolisi ilman hengittävää sorapohjaa. Lisäksi purot käännetään kulkemaan vanhaa, mutkaisempaa uomaa pitkin.
"Hanketta voidaan vähätellä, mutta esimerkiksi Iijoen valuma-alueella puroja on kilometreissä kymmenkertainen määrä jokiin verrattuna", Pirkko-Liisa Luhta toteaa.
Lopulta työ voi tuottaa tulosta ja raakut palata puroihin. Taimenia elää jo yli 50 prosentissa Pohjois-Pohjanmaan puroista, mutta raakku on nirsompi.