Tervolan ja Tornion kuntien alueilla kohoavan Sorvasvaaran rantalohkareikkoa ja kivikkoa peittää luonnon keltainen kartasto. Karttajäkälien kasvustot ovat vallanneet komean kivierämaan pinnat kertoen samalla sinnikkäästä elämäntahdosta.
"Karttajäkälät ovat tyypillisiä kasveja kvartsiittikivikoilla. Näitä jäkäliä on useita lajeja. Kallioalueilla kasvillisuus on yleensäkin moninainen", tutkija Jari Teeriaho sanoo.
Biologi Teeriaho ja geologi, vanhempi tutkija Jukka Husa Suomen ympäristökeskuksesta kiertävät tänä kesänä Lapin läänin kallioalueita ja etsivät valtakunnallisesti arvokkaita kohteita säästettäväksi tuleville sukupolville. Inventointi on jalkatyötä ja harjaantuneiden aistien yhteispeliä.
"Kunto ainakin on parempi syksyllä kuin se oli keväällä", kokeneet patikoijat heittävät. Alueen laajuudesta riippuen miehet kävelevät yhdestä kahteen kohdetta päivässä. Päivän mittaan kertyy kosolti askeleita, sillä kalliot on kuljettava kokonaiskuvan saamiseksi tyvestä laelle.
Ympäristöministeriö aloitti 1989 maa-aineslain tarkoittamien luonnontieteellisesti ja maisemallisesti arvokkaiden kallioalueiden inventoimisen. Muu Suomi on jo piakkoin inventoitu; tämän ja ensi kesän aikana myös Lapin arvokalliot on saatu luetteloitua. Ahvenanmaa, saaristo ja Tunturi-Lappi jäävät tarkastelun ulkopuolelle.
Vain kallioiden
kerma kelpaa
Muualla maassa tutkijat ovat peranneet vajaat 3 000 aluetta, joista valtakunnalliseen arvokallioiden joukkoon mahtui runsaat 1 000 aluetta. Kaikkia ei toki ole kävelty läpi, sillä yli 90 prosenttia kallioista on jo esikarsinnassa raakattu patikkareissujen ulkopuolelle.
"Olemme pyrkineet kuorimaan vain kerman päältä. Valinta on ollut tiukka, joten aukkojakin on saattanut jäädä", Husa sanoo.
Käveltävät kohteet on seulottu esiselvityksessä, jossa ovat löytyneet myös huippukohteet. Esivalinnassa on käytetty muun muassa geologisia ja biologisia lähteitä. Lopullinen valinta, kelpuutus valtakunnallisesti arvokkaiden kallioiden joukkoon, tapahtuu kuitenkin maastossa paikan päällä.
"Yllätyksiäkin on kuitenkin tullut eli alueita, joista meillä ei ole ollut aikaisempaa tietoa", Husa ja Teeriaho kertovat. Tyypillisiä paikallisia erikoisuuksia ovat hiidenkirnut ja rakokalliot.
Sorvasvaara on niin sanottua muinaisrantaa, joka on syntynyt jääkauden jäljiltä 8 500-8 800 vuotta sitten. Lohkareikko peittää kallion paikoin yli metrisenä aaltoilevana patjana. Kvartsiittilohkareet ovat pääosissa tämän muinaisrannan kivivalikoimassa.
"Sorvasvaara on selvästi valtakunnallinen kohde, itse asiassa yksi hienoimpia. Koko maasta löytyy ehkä pari kymmentä saman veroista", Husa arvioi Sorvasvaaran lohkareikko on pienempää kuin jonkin matkan päässä sijaitsevalla matalammalla Törmävaaralla, joka on kuuluisa kivikautisista asumuksistaan.
Kivien rakenteet
säilyneet hyvin
"Muinaisrannat ovat hyvin nuoria suhteessa siihen, että itse maaston korkokuva on syntynyt satojen miljoonien vuosien aikana", Husa valaisee geologista näkökulmaa.
Kivet kertovat hämmentävästä aikaperspektiivistä. Läänin eteläosaan sijoittuva Lapin kolmio on tunnettua kalkkikivialuetta. Aika on jyrsinyt pehmeät kalkkikivikalliot mataliksi, mutta kalkkikivien dolomiitit paljastavat merkkejä elämän alkuvaiheista maapallolla. Dolomiiteista löytyy nimittäin levien synnyttämiä saostumia.
Lapin kolmio poikkeaa tutkijoiden mukaan muusta maasta muun muassa siinä, että täällä kivien alkuperäisrakenteet ovat säilyneet hyvin. "Paikoin ne näyttävät siltä kuin olisivat kiteytyneet sorasta eilispäivänä. Täällä alueet ovat geologisesti kiinnostavia, vaikka eivät välttämättä maisemallisesti niin komeita kuin etelässä", Husa sanoo.
Maineikas Aavasaksa on myös mielenkiintoinen kohde. Se kuuluu moreenikalottivaaroihin, joiden laet säästyivät vedenpaisumukselta jääkauden vetäytyessä. Nimensä ne ovat saaneet siitä, että vaarojen moreenin peitossa oleva laki muistuttaa kalottia.
