Suomalainen ravintolakulttuuri on muuttunut ja monipuolistunut puolessa vuosisadassa valtavasti. Suomen oma perinneruoka ei ole erityisen suosittua, mutta se on ollut ravintoloille enemmän vahvuus kuin heikkous, uskoo ravintola- ja juhlatutkija Johanna Catani. Hänen mukaansa ravintoloitsijamme ja kokkimme ovat poimineet vaikutteita laajalti ja ovat siksi monipuolisen ammattitaitoisia.
Catani on kartoittanut suomalaisravintoloiden historiaa ja nykytilaa kirjassaan Syömään vai drinkille? (Otava, 2014), jota varten hän teki taustatyötä kolmen vuoden ajan. Catani tutki arkistoja, haastatteli alan ammattilaisia sekä harjoitti lempipuuhaansa, ravintoloissa syömistä.
Tutkimuksensa parissa Catani huomasi, että monet nuoret kokit ovat maailmaa kierrettyään tulleet takaisin ja palanneet viime vuosina kotiseudulleen.
- On ilahduttavaa, että esimerkiksi Kuopioon, Tampereelle, Jyväskylään ja Vaasaan on perustettu paljon kiinnostavia, kunnianhimoisia ravintoloita. Helsingin ja muun Suomen ero on viime vuosina tasoittunut ravintoloiden suhteen valtavasti. Inspiraatiota tähän on tuonut esimerkiksi Ravintolapäivä-tapahtuma, Catani sanoo.
Paljon matkusteleva tutkija uskoo, että Suomi ei ole ravintola-alan trendeissä enää perässähiihtäjä, vaan pikemminkin edelläkävijä.
- Esimerkiksi katuruokafestivaalit, jotka tuovat esille yhdessä syömisen eetosta, kertovat tästä. Myös viinitietämyksemme on nykyään maailman huippua. Koska meillä ei ole omaa tuotantoa, emme vedä kotiinpäin.
Catani uskoo, että ravintola- ja ruokatrendeissä lähivuosien nousijoita ovat esimerkiksi yksilöllisyys ja pienessä mittakaavassa tekeminen, kasvisruoka-annosten ja kasvisravintoloiden lisääntyminen sekä supper clubit eli tapahtumat, joissa ventovieraita ihmisiä kutsutaan illalliselle kotiin. Ne ovat jo lyöneet läpi Lontoossa ja Berliinissä.
Maailmalle Catani toivoisi suomalaiskokkien vievän entistä enemmän kotimaisia raaka-aineita.
- Esimerkiksi suomalainen peruna ja tatit ovat valtavan hienoja.