Pitkäjänteinen panostaminen YK:n toimintaan luo maineen ja uskottavuuden jäsenyyttä haikailevalle, sanoo Helsingin yliopiston kansainvälisen politiikan professori Heikki Patomäki. Juuri uskottavuusvaje saattoi olla Suomen taakkana äänestyksessä turvallisuusneuvoston vaihtuvan jäsenen paikasta.
– Suomi oli kylmän sodan aikana YK:n rauhanturvatoiminnan suurmaa. 1990-luvun puolivälin jälkeen Suomi on toiminut enimmäkseen vain Nato-operaatioissa, ei YK:n kautta.
Tämä on kuitenkin spekulointia, tutkija muistuttaa, sillä murskatappion todelliset syyt tietävät vain äänestäjät. Yksi syy äänikatoon on kuitenkin melko selvä.
– Pieneksi maaksi Luxemburg on panostanut paljon imagonkohotukseen ja rahoittanut systemaattisesti YK-järjestelmiä ja eri ohjelmia.
Suomen rahallinen panos on ollut vaatimattomampi viidentoista viime vuoden aikana.
– Jos Suomi olisi ollut kehitysavun ykköskastissa kuten Ruotsi tai Norja ja korostanut eri yhteyksissä YK:n merkitystä suhteessa Natoon, sillä olisi voinut olla merkitystä vakuuttavan maineen kannalta.