Vuokratyöllä on perinteisesti ollut huono kaiku. Väitöstutkimuksessaan kokonaiskuvaa suomalaisesta vuokratyöstä muodostava sosiologi Liisa Lähteenmäki katsoo silti, että vakituinen työ on Suomessa edelleen kova sana.
Lähteenmäen tarkastelun kohteina ovat niin vuokratyöntekijät, henkilöstönvuokrausfirmat, vuokratyöntekijöitä käyttävät yritykset, ammattiyhdistysliike, lainsäätäjät kuin mediakin.
"Vuokrafirmat puhuvat väylästä pysyvämpiin töihin, ammattiyhdistysliike on huolissaan heikentyvistä työehdoista ja työntekijät ovat tyytyväisiä tai tyytymättömiä tilanteisiinsa. Ilmiötä tulee tarkastella eri näkökulmista, jotta vuokratyön kuva täsmentyy", Lähteenmäki toteaa.
Vuokratyövoiman käyttö on lisääntynyt viime vuosina. Arviot vuokratyötä tekevien määrästä vaihtelevat 20 000 henkilötyövuodesta noin 100 000 työntekijään, mikä tarkoittaa neljän prosentin osuutta työvoimasta.
"Kasvava joukko vuokratyöntekijöitä on työskennellyt tehtävissään yli vuoden, osa jopa useiden vuosien ajan. Läheskään kaikki vuokratyöntekijät eivät ole sesonkiapua tai paikkaa vakituisen henkilöstön poissaoloja. Tehtävät ovat yhä useammin luonteeltaan pysyviä", Lähteenmäki kuvaa.
2000-luvulla voidaan Lähteenmäen mukaan puhua erityisestä vuokratyön trendistä. Joustava työllistäminen sopii työmarkkinoiden mentaliteettiin, jossa muutoksiin ja suhdanteisiin on reagoitava nopeasti. Vakituisesta työntekijästä tulee rasite.
Lähteenmäki pohtii, että ilmiön taustalla saattavat vaikuttaa myös laman traumat. "Vuokratyöntekijöitä käyttävien yritysten ei tarvitse tiukan paikan tullen käydä läpi henkisesti raskaita irtisanomisprosesseja. Vuokratulle ei ole luvattu suuria."
Vuokratyöläisyyttä on kuvattu myös tietoisena valintana. Oletetaan, että etenkään nuoret työntekijät eivät halua sitoutua työpaikkaan eliniäksi. Lähteenmäki suhtautuu ajatukseen varauksella. "Tutkimukset tukevat näkemystäni. Valtaosa vuokratyöntekijöistä haaveilee vakituisesta työsuhteesta."
"En tietenkään väitä, että ihmiset valehtelevat. Varmasti on niitäkin, joille vuokratyö on oikeasti mieleinen vaihtoehto, mutta kyse on vähemmistöstä", Lähteenmäki täsmentää. Tutkija oikaisee myös erään sitkeän legendan: harrastustaan keikkatöillä rahoittavia hiihtopummeja on suomalaisista tutkimuksista turha etsiä.
Lähteenmäki näkee, että vuokratyöhön suhtautuminen riippuu osin elämänvaiheesta. "Nuorimmat työntekijät eivät välttämättä osaa kaivata lomia, ikälisiä tai työpaikkakohtaisia palkanpäällisiä. Yli kolmikymppiset alkavat verrata tilannettaan vakituisesti työskenteleviin ikätovereihinsa, jotka ovat hankkineet pysyvän jalansijansa työmarkkinoilla."
Viime vuosina vuokratyöilmiö on levinnyt ammattityöhön. Lähteenmäen mukaan kehitys kärjistää perinteisiä ammattiryhmien välisiä jakoja. "Vuokralääkäreille tarjotaan koulutus-, puhelin ja autoetuja. Suorittavaa vuokratyötä tekevät jäävät eduista paitsi, eikä heidän ammatillisesta kehityksestäänkään juuri kanneta huolta."
Vuokratyöilmiö tuo sävynsä myös keskusteluun miesten ja naisten asemista työmarkkinoilla. "Vuokratyö on naisille tuplataakka, sillä he kantavat edelleen päävastuun perheiden arjesta. Epäsäännöllinen työaika, epävarmat lomat ja lyhyet varoitusajat sopivat arjen palapeliin kehnosti", Lähteenmäki toteaa. Vakinaistamisprosenttejakaan ei kannata hehkuttaa, sillä vakituisia työsuhteita syntyy lähinnä miesvaltaisille metalli- ja rakennusaloille. Naisvaltaisilla aloilla vakinaistaminen on vähäistä.
Vaikka vuokratyön ongelmista puhutaan paljon, vuokratyöläiset eivät ole nousseet penäämään oikeuksiaan. "Myötävaikuttajana toimii suomalainen työnteon eetos. Ollakseen täysivaltainen kansalainen on tehtävä työtä. Mikä tahansa on parempi kuin ei työtä lainkaan. Pullikointia ei hyväksytä", Lähteenmäki määrittää.
Lähteenmäki kuvaa vuokratyötä pidennettynä koeaikana. "Työajoista tai palkkauksesta valittavan keikat tyrehtyvät ennen pitkää. Työntekijöille vilautellaan tulevaisuudennäkymää, jossa hommansa hyvin hoitanut palkitaan vakityösuhteella. Tämä kantaa monia vuokrapestiinsä sinänsä tyytymättömiä. Toisaalta esimerkiksi työttömällä, joka velvoitetaan etuuksien menettämisen uhalla ottamaan vastaan entistä epävarmempia työpätkiä, ei ole juuri vaihtoehtoja".