Ulkopoliittisen instituutin johtajaksi siirtynyt Raimo Väyrynen viettää 60-vuotispäiviään uusia suunnitelmia tehden. Tämän vuoden kuluessa pitäisi rekrytoida lisää väkeä instituuttiin, löytää uudet tilat ja tehdä suunnitelma siitä, mitä eduskunnan alaisuuteen siirtyneessä instituutissa aletaan tuottaa.
Väyrysellä on jo ajatuksia. Seuraava puolustuspoliittinen selonteko voisi saada täydennystä.
"Minusta olisi hyvä tehdä kunnon analyysi siitä, mikä Nato on tänä päivänä, mitkä voimat vievät sitä eteenpäin, mitä sen globalisoituminen tarkoittaa, mikä on Yhdysvaltojen politiikka ja tulevaisuus Natossa", Väyrynen pohtii.
Tässä ei olisi tarvetta ottaa kantaa Suomen linjaratkaisuihin, jotka Väyrysen mukaan tuskin muuttuvat tulevalla vaalikaudella.
"Mutta kyllä luulen, että ollaan siirtymässä vaiheeseen, jossa keskustelu laajenee."
Siirtyminen UPI:iin on Väyryselle eräänlainen paluu juurille Suomen Akatemian johtajana vietettyjen vuosien jälkeen. Hän sanookin halunneensa viettää viimeiset aktiivivuotensa tutkimuksen parissa.
Raimo Väyrysen tausta on samankaltainen kuin monella suurten ikäluokkien jäsenellä. Pientilan lahjakas poika Kiuruvedeltä oli sukunsa ensimmäinen oppikouluun menijä. Lukion jälkeen hän lähti tyttöystävänsä perään Tampereen yliopistoon.
"Tampereen yliopistoa on pidetty melkoisena vallankumouksen pesänä ja olihan siellä voimakas opiskelijaliike. Mutta sanoisin, että siellä sai parhaan yhteiskuntatieteen opetuksen."
Tampereella toimi tuolloin nuorehko joukko opettajia, joka käytti modernimpia yhteiskuntatieteiden metodeja kuin Helsingissä siihen aikaan.
Väyrynen vältti opiskelijapolitiikan suurimmat melskeet. Hän väitteli jo 25-vuotiaana ja sai ensimmäisen tutkijanpaikkansa Tampereelta Rauhan- ja konfliktintutkimuslaitokselta.
Vuonna 1978 hänestä tuli Helsingin yliopiston kansainvälisen politiikan professori. Aine oli suosittu, ja lisää töitä tuli hallinnollisista tehtävistä.
"Enimmillään taisin ohjata ja tarkastaa 45 gradua vuodessa", Väyrynen muistelee.
Vapaa-aikanaan Väyrynen mielellään kalastaa tai lukee kaunokirjallisuutta sekä matkakirjoja. Matkakirjallisuudessa erityinen lukkarinrakkaus kohdistuu jokiin; Mekongin ja Amazonin historiat ovat tulleet tutuiksi.
Lisäksi kirjallisuutta tarvitaan vastapainoksi kuivemmalle tekstille.
"Puhdas tutkimuskirjallisuus, kyllä minä sitä luen. Mutta kyllä joskus täytyy ihan pakottaa itsensä lukemaan, kun se on niin tylsää, Väyrynen myöntää naureskellen."
Nina Törnudd, STT