Lastensuojelun keskusliiton tutkija Heikki Sariola ehdottaa, että rikoksensa uusivat pedofiilit määrättäisiin psykiatriseen pakkohoitoon. Sariolan mielestä eristämistä tulisi soveltaa etenkin väkivaltaisiin pedofiileihin.
"Pedofilia on psykiatrinen diagnoosi, eli pääasiallinen seksuaalinen kiinnostus suuntautuu pysyvästi alle puberteetti-ikäisiin lapsiin. Jos henkilöllä on tällainen taipumus ja hän on useita kertoja syyllistynyt taipumuksen mukaiseen, mutta rikoslain kieltämään toimintaan, niin taipumus ilmeisesti on pysyvä ja silloin siinä on suuri ongelma. Onko yhteiskunnalla varaa odotella paranemista, varsinkaan kun siitä ei todennäköisesti ole kovin suuria toiveita", Sariola kysyy.
Sariolan mielestä pakkohoitoa tulisi käyttää etenkin raaoissa tai muuten törkeissä, väkivaltaa sisältävissä tapauksissa.
"Jos henkilö väkivalloin kaappaa lapsen, kuten tässä Oulun tapauksessakin, niin siihen alkaa liittyä sellaisia riskejä, että eristämistä pitäisi ryhtyä vakavasti meittimään", Sariola sanoo.
Rangaistuskäytäntö epäselvä
Lasten seksuaalisista hyväksikäytöistä annetut tuomiot ovat lyhentyneet. Tilastokeskuksen mukaan perusrikoksen keskimääräiset vankeustuomiot ovat lyhentyneen neljällä kuukaudella vuodesta 1995 vuoteen 2003. Törkeissä rikoksissa vaihtelu on ollut suurta molempiin suuntiin. Lapseen kohdistuneista hyväksikäytön rangaistuksia ei ole tutkittu. Tilastokeskus tilastoi keskirangaistukset, mutta muuta tutkimusta aiheesta ei ole tehty. Esimerkiksi kansainvälinen vertailu puuttuu kokonaan.
Vaikeutena on se, että tuomioiden asiakirjat julistetaan lähes poikkeuksetta salaisiksi uhrien suojelemiseksi, joten tuomioiden perusteita ei voida verrata.
Valtakunnansyyttäjänvirastossa naisiin ja lapsiin kohdistuvia rikoksia koordinoiva valtionsyyttäjä Päivi Hirvelä sanoo, että tutkimattomuus aiheuttaa päänvaivaa myös tuomi-istuinlaitoksessa, sillä rangaistuskäytännön yhteneväisyydestä on vaikea pitää kiinni.
Lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä annettua tuomiota viime torstaina alentanut Itä-Suomen hovioikeus viittasi rangaistuskäytäntöä arvioidessa Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen raiskauksista tehdyn selonteon liitteeseen. Liitteessä on koottuna käräjäoikeuksien rangaistukset lapsiin kohdistuneet seksirikokset vuosilta 2000-2002.
Ongelmana on otoksen lyhyys, sillä rangaistusten määrä on pieni verrattuina massarikoksiin.
"Hajonta tuomioissa on hirveän iso, jutut ovat hyvin eri tasolla rangaistavuudeltaan. Pelkkä tuomiolauselmasta katsottu tieto kertoo jotakin, mutta se ei kauhean paljon avaa juttua", Hirvelä sanoo.
Esimerkiksi teon uusimisen vaikutusta tuomioon on mahdoton arvioida. Hirvelä kuitenkin arvioi, että lapseen kohdistuneista seksuaalisista hyväksikäytöistä annetuissa tuomioissa ei ole yhtä suurta hajontaa kuin raiskaustuomioissa.
Tiukempia tuomioita
Lastensuojelun keskusliiton tutkija Heikki Sariola vaatii tiukempaa tuomiolinjaa etenkin uusijoiden kohdalla. "Jos he istuvat vankilassa, niin he eivät ainakaan sinä aikana tee uusia rikoksia. Mutta mitä sitten tehdään, kun rangaistus kuitenkin joskus päättyy", Sariola sanoo.
Sariola ehdottaa, että ainakin väkivaltaiset uusijat pitäisi passittaa psykiatriseen pakkohoitoon.
Ehdotus ei ole aivan uusi, sillä Sariolan mukaan Lastensuojelun keskusliitto esitti asiaa 1980-luvun lopulla, kun jo aikaisemmin lapsiin kohdistuneista seksuaalirikoksista tuomittu Veikko "Jammu" Siltavuori tuomittiin kahden pikkutytön murhista 15 vuodeksi vankeuteen. Tuomion jälkeen Siltavuori määrättiin pakkohoitoon Niuvanniemen sairaalaan.
Vapautuneiden pedofiilien valvontaa Sariola pitää ongelmallisena siinä mielessä, että vapaalla oleva voisi kuitenkin uusia rikoksensa. Toisaalta aikaa myöten tulisi uusia pedofiilejä.
Hän kannattaa myös seksuaalisrikollisten hoito-ohjelman kehittämistä ja laajentamista, mikäli sillä saadaan tuloksia aikaan Kuopiossa.
