Henkirikoksiin syyllistyneistä nuorista valtaosalla on eriasteisia psykiatrisia häiriöitä ja ongelmia koulussa. Liki puolella heistä on ennen tekoa ollut jokin psykiatrinen hoitokontakti eli ainakin yksi käyntikerta jonkun hoitajan luona.
Joku on siis kiinnittänyt heidän ongelmiinsa huomiota jo ennen surmatyötä.
Näin totesi erikoislääkäri Kari Toivonen, joka puhui oikeuspsykiatrian päivillä Helsingissä perjantaina. Hän työskentelee Vanhan Vaasan sairaalassa, jossa tehdään mielentilatutkimuksia.
"Kun ongelmat tulevat ilmi, niitä voidaan myös hoitaa. Näitä nuoria voi auttaa, jos vain haluamme", Toivonen summasi.
Hän esitteli tutkimustaan, jossa hän kävi läpi Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen vuosina 1986–99 antamat mielentilalausunnot kahdestasadasta henkirikokseen syyllistyneestä nuoresta.
Tulokset ovat sikäli korutonta kertomaa, että Toivonen päätyi nimeämään nuoren tappajan ”raukkapoloiseksi”, jonka elämää värittävät kaoottiset perheolot, päihteet, käytöshäiriöt ja mielenterveyden ongelmat.
Otoksen nuoret kärsivät usein persoonallisuushäiriöistä (109:llä nuorella), antisosiaalisesta persoonallisuudesta (60) tai alkoholiriippuvuudesta (87). Skitsofrenia oli 12:lla nuorella ja muu psykiatrinen häiriö neljällä.
Nuorilla esiintyi myös vakavia masennustiloja (2), kaksisuuntaisia mielialahäiriöitä (2) ja älyllistä kehitysvammaisuutta (4). Päihteiden käyttö oli Toivosen mukaan monilla hyvin säännöllistä, vaikka sitä ei aina oltu diagnosoitu mielentilalausunnossa.
"Tekoa tehdessään he olivat varsin harvoin puhtaasti jonkun huumeen vaikutuksen alaisina. Sen sijaan alkoholin, huumeiden ja lääkkeiden – tyypillisesti bentsodiatsepiinin – yhdistelmä oli tavallinen", Toivonen kertoi.
Myös vaikeat perhetaustat tulivat tutkimuksessa selkeästi esiin. Yli puolella nuorten isistä ja viidenneksellä äideistä oli päihdeongelma.
Kriminaalisuutta oli viidenneksellä isistä ja kolmella prosentilla äideistä. Noin kuudesosalla vanhemmista oli taustallaan psykiatrista hoitoa, isillä vähän äitejä useammin.
Peräti 42,5 prosenttia nuorista oli kokenut perheväkivaltaa. Yli 80 prosentilla heistä oli ollut ongelmia koulussa menestymisessä.
Suurin osa nuorista oli joko yrittänyt itsemurhaa (23,1 prosenttia) tai hänellä oli ollut itsemurha-ajatuksia (41,7 prosenttia).
Otoksen nuorten keski-ikä oli 19,6 vuotta ja heistä 181 oli poikia tai miehiä, kun tyttöjä tai naisia oli 19. Nuorista 38 oli teon tehdessään alaikäinen.
Yleensä nuoret tappoivat jonkun itselleen tutun henkilön, näitä oli 73 prosenttia tapauksista. Lopuissa uhri oli nuorelle tuntematon.
Rikoksen tekotapa oli lähes puolessa tapauksista puukotus, vajaa viidesosa surmista oli tehty ampumalla.
Toivonen muistutti, että henkirikoksiin syyllistyvät nuoret ovat kaikkiaan hyvin pieni ja marginaalinen joukko – Suomen nuoret eivät ole vaarallisia.
"Itse uskon vahvasti geneettisiin tekijöihin. Selittävä tekijä on myös vanhemmuuden puute, usein he tulevat vaikeasti häiriintyneistä perheistä. Yhtenä syypäänä näen lisäksi yhteiskunnassa nykyään vallitsevan yltiö-individualismin", Toivonen arvioi.
