Myönteinen suhtautuminen Natoon saattoi koitua Sauli Niinistön kohtaloksi presidentinvaaleissa. Ulkopoliittisen instituutin johtaja Tapani Vaahtoranta arvioi, että kannastaan epävarmat äänestäjät asettuivat loppumetreillä tukemaan Tarja Halosta, koska tämän suhtautuminen Natoon oli Niinistöä varovaisempaa.
Vaahtorannan mukaan Niinistön turvallisuuspoliittisilla kannanotoilla oli oma roolinsa vaalien ensimmäisellä kierroksella. Niiden avulla hän onnistui haastamaan Halosen toisin kuin pääministeri Matti Vanhanen (kesk.), jonka piti pysytellä hallituksen linjauksissa.
Kampanjointi Nato-kortilla saattoi kuitenkin lopulta kostautua.
-- Liittoutumisen puolesta puhuminen oli mahdollisesti riskinotto kun tiedetään, että vain noin neljännes kansasta kannattaa Nato-jäsenyyttä, Vaahtoranta puntaroi.
Samaan hengenvetoon hän lisää, että Niinistön liki 50 prosentin kannatus voi kertoa myös kansalaisten Nato-asenteiden muutoksesta.
-- Liittoutumisen kannatus saattaa olla tiedettyä suurempaa. Toinen vaihtoehto on, että ihmiset menivät Niinistön taakse aivan muista syistä.
Vaahtoranta tähdentää, että lisävaloa Nato-puheiden merkityksestä äänestäjien käyttäytymiseen saadaan vasta tutkimalla asiaa.
Nato-kannat eivät olleet jyrkkiä
Helsingin yliopiston professori Tuomas Forsberg ei niele täysin Niinistön kompastumista sotilasliittoon.
-- Aika monet ymmärsivät, ettei Niinistö tietenkään yksin voi viedä Suomea Natoon.
Forsbergin mukaan Halosen kannattajat yrittivät luoda Nato-vaalia, vaikka ehdokkaiden välinen ero ei ollut kovin suoraviivainen: kumpikaan ei ollut ehdottomasti liittoutumisen kannalla tai sitä vastaan.
-- Heidän välillään oli kyllä ero olemassa, mutta se näyttäytyi ehkä ihmisten mielissä todellista jyrkempänä.
Nurkkakuntaista keskustelua
Forsbergin mielestä vaalit toivat hyvin vähän uutta Suomen ulkopoliittiseen keskusteluun. Vaahtoranta puolestaan harmittelee, että keskustelu oli ylipäätään kapeaa. Televisiotenteissä pyörittiin Naton ympärillä, vaikka muitakin aiheita olisi ollut.
Luontevaa olisi Vaahtorannan mukaan ollut puhua enemmän vaalien aikaan puhjenneesta Venäjän ja Ukrainan kaasukiistasta. Täysin huomiotta taas jäi Iranin ydinaseohjelma, mitä tutkija pitää hämmästyttävänä.
-- Siihen liittyy monia isoja asioita. Ydinaseiden leviämisen ohella puhutaan muun muassa radikaalista islamismista, energiakysymyksistä ja siitä, miten Kiina käyttäytyy jatkossa. Näistä ei kuitenkaan keskusteltu mitään koko kampanjan aikana.
Sen sijaan mielipiteidenvaihto keskittyi sotilaalliseen liittoutumattomuuteen. Vaahtorannan mielestä keskustelu oli hyvin nurkkakuntaista.
-- Lähinnä puhuttiin siitä, kuka päättää taistelujoukkojen lähettämisestä sekä missä joukot harjoittelevat. Ulkopoliittinen keskustelu oli kapean sotilaallista. Leimaavaa oli myös, että katsottiin vain Suomea ja jätettiin huomiotta oikeastaan kaikki, mitä meidän ympärillämme maailmalla tapahtui.