Filosofian tohtori Marja Mustakallio jatkaa Tornionlaakson musiikkielämän tutkimista Wihurin rahastolta saamansa apurahan turvin.
Suomen Ylitorniolta maailmalle lähtenyt musiikkitieteilijä asuu nykyään Ruotsin Ylitorniolla, mutta työtilat hänellä on Suomen puolella.
Mustakallio teki väitöskirjansa berliiniläisestä säveltäjästä Fanny Henselistä (1805-1847). Sen jälkeen hän alkoi pohtia, miten Tornionlaakson musiikinhistoria on suurelta osin tutkimatta ja kirjoittamatta.
Viime keväänä Mustakallio aloitti Tornionlaakson musiikinhistorian tutkimisen otsikolla Säätyläistön musiikkia 1800-luvulla Lapin ja lannan rajalla. Seuraava tutkimus ulottuu 1900-luvun alkuun.
Raja on este
"Minua itseäni kiinnostavat eniten valtakunnan rajan vaikutukset. Täällä sanotaan usein, että onhan tuossa raja, mutta ei se ole mikään este. Itse olen kuitenkin musiikkitoiminnassa todennut, että se on huomattava este", sanoo Mustakallio.
Käytännöt eri puolilla jokea ovat erilaisia, mutta miten ja missä vaiheessa on eriydytty?
"Miten kansallisvaltiot alkoivat 1800-luvulla vetää omaan valtioonsa kuuluvaa kulttuuria tietynlaiseksi, sitä haluan tutkia", Mustakallio määrittelee.
Yksi vahva vaikuttaja on ollut lestadiolaisuus. Muutamat Tornionlaakson pappilat olivat 1800-luvulla liikkeen piirissä. Niinpä esimerkiksi viulu liene ollut kovin arvostettu soitin, mutta silti se löytyi Ylitornion lestadiolaisen kirkkoherran Albert Heikelin perukirjasta.
Mainintoja matkakirjoissa
Tietoa 1800-luvun musiikkielämästä Tornionlaaksossa Mustakallio on löytänyt tutkimusmatkailijoiden kirjoittamista matkakirjoista ja kirjeistä.
Niissä ihmetellään, miten täältä kaukaa "periferiasta" on löytynyt heidän omaan kulttuuriinsa kuuluvaa toimintaa.
Toistuvia mainintoja saavat Övertorneå ja Övertorneån kirkko sekä seurakunnan ensimmäinen urkuri Johan Portin, samoin kuin Aavasaksa, jossa myös on musisoitu, tanssittu ja laulettu.
Alexandra Gripenbergin Aavasaksa-kuvauksesta vuodelta 1886 löytyy maininta Hannukkalan kestikievarista, maalaistalosta, jossa vierashuoneessa oli kotikutoiset verhot sekä vanha klaveeri.
Pohjoisempana Turtolassa sijaitsi Vestolan talo, josta on kerrottu, että matkailijat kohtasivat siellä ranskaa puhuvia, pianoa soittavia tyttäriä. Isäntä Nils Ekström oli edistyksellinen maanviljelijä ja oikeusoppinut, joka opetti todennäköisesti itse tyttäriään musisoimaan.
"Sieltä ei ole kuitenkaan jäänyt jäljelle mitään nuotteja, joten en tiedä, mitä siellä on soitettu. Sen sijaan Portinin perunkirjoituksessa on kirjattu hyvin tarkkaan kaikki, muun muassa laaja kirjasto jossa on yksilöitynä kasa erilaisia nuotteja", selvittää Mustakallio.
Mitä lähemmäs 1900-luvun alkua päästään, sitä enemmän tutkija näkee Ruotsin ja Suomen musiikkikulttuurien eroavan toisistaan.
Suomalaisessa musiikissa on vaikutteita idästä, slaavilaisuudesta, se on mollivoittoista. Ruotsissa virretkin ovat iloisia ja soivat duurissa.