Tut­ki­ja: Kidutus ei tuo hyö­dyl­lis­tä tietoa

Kidutusta perustellaan usein tiedon tarpeella, mutta itse asiassa kiduttamalla saaduista tiedoista ei voi koskaan olla mitään hyötyä, sanoo kidutuksen uhrien auttamisen asiantuntija Inge Genefke.

Kidutusta perustellaan usein tiedon tarpeella, mutta itse asiassa kiduttamalla saaduista tiedoista ei voi koskaan olla mitään hyötyä, sanoo kidutuksen uhrien auttamisen asiantuntija Inge Genefke.

Jotkut väittävät, että kidutus on oikeutettua esimerkiksi silloin, kun yritetään ehkäistä terrori-iskuja. Genefke on kuitenkin vakuuttunut siitä, ettei kidutuksesta voi olla apua terrorismin ehkäisemisessä.

Genefke tietää, että ihminen tunnustaa kidutettuna mitä vain. Uhri saattaa esimerkiksi myöntää olevansa terroristi ja nimetä kymmenen tuttuaan terroristeiksi, eikä kukaan voi tietää, onko tunnustus totta vai valhetta.

"Tämä on todistettu tieteellisesti, ja se on iso voitto kidutuksen vastaiselle työlle".



Kamalinta, mitä voi kokea


Kidutuksen fyysisistä vaikutuksista on tiedetty pitkään, mutta Genefken tutkimusryhmä on osoittanut, että fyysiset vammat ovat usein uhrien ongelmista pienimpiä.

"Kidutus on pahin mahdollinen trauma, ja sen uhrit ovat maailman yksinäisimpiä ihmisiä", hän sanoo.

Uhri joutuu kärsimään sietämätöntä fyysistä ja henkistä kipua, ja kokemus vaikuttaa usein lähtemättömästi myös hänen sosiaaliseen elämäänsä. Hän tietää, ettei pääse pakoon, eikä hänellä ole mahdollisuutta taistella kiduttajiaan vastaan. Hän joutuu jatkuvasti pelkäämään, että hänet tapetaan.

Tämä kaikki saa uhrin murtumaan täysin.

Yksi pahimmista asioista on, että tuskaa aiheuttaa tahallaan toinen ihminen. Kidutuksesta selvinneen on hyvin vaikeaa oppia luottamaan ihmisiin uudelleen.

"Uhri ei koskaan palaa entiselleen, mutta onneksi häntä voidaan silti auttaa niin paljon, että hän voi elää hyvän elämän".



Uhrien lapset menettävät lapsuutensa


Myös uhrien läheiset joutuvat kärsimään. Räikeimmissä tapauksissa heidätkin raahataan kidutuskammioon ja heitä uhataan vahingoittaa, jos kidutettava ei suostu yhteistyöhön.

Genefken mukaan isän tai äidin joutuminen kiduttajien kynsiin jättää lapsiin aina syvät jäljet. Lapsi saattaa joutua näkemään esimerkiksi sen, kun hänen isänsä siepataan yhtäkkiä väkivaltaisesti kotoa.

"Lapsen maailmasta katoaa silloin hetkessä kaikki turvallisuus. Hän tajuaa, ettei voi luottaa siihen, että vanhemmat pystyisivät pelastamaan hänet".

Kidutuksen uhrien lapsille on Genefken kokemuksen mukaan tyypillistä, etteivät he osaa enää leikkiä.

"Heistä on tullut pieniä aikuisia, jotka suojelevat vanhempiaan ja kantavat vastuuta nuoremmista sisaruksistaan".

Usein lapset salaavat traumaattiset kokemuksensa suojellakseen vanhempiaan. Kidutustutkimuksen ansiosta heidän hätänsä on kuitenkin niiden tiedossa, jotka auttavat kidutuksen uhreja.

Lapsille on perustettu omia tukiryhmiä, jossa opetellaan leikkimistä. Aikuisten tuki, ohjatut leikit, säännöllinen päivärytmi ja traumoista puhuminen auttavat lapsia vähitellen palaamaan lapsuuteen.

Genefken mielestä kidutus vaikuttaa yksilöiden lisäksi koko yhteiskuntaan.

"Kidutus tuhoaa yhteiskunnan, joka sitä käyttää. Eettiset normit heikkenevät ja katoavat lopulta kokonaan", hän selittää.

"Esimerkiksi Yhdysvallat on menettänyt arvojohtajan asemansa maailmalla tämän vuoksi".

Ilmoita asiavirheestä