Suomalaisen poliisin ei tarvitse nousta liian näkyväksi yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisijaksi. Poliisin olemassaolon oikeutus syntyy pitkällä aikavälillä kestävimmin matalan profiilin politiikalla.
Tätä mieltä on hallintotieteiden lisensiaatti Esa Käyhkö väitöskirjassaan.
"Suomessa poliisin ei tarvitse osoittaa olemassaoloaan näyttävillä operaatioilla, joskin kansainvälisen rikollisuuden torjunta voi aika ajoin muuttaa poliisin roolia huomattavastikin tavallisuudesta poikkeavaksi", pitkään poliisihallinnossa työskennellyt Käyhkö toteaa.
Käyhkö luonnehtii poliisin matalaa profiilia ”vahvaksi siniseksi linjaksi”. Linja tarkoittaa sitä, että poliisin on instituutiona pidettävä kiinni professionaalisen vastuun ensisijaisuudesta.
"Poliisi joutuu itse olemaan avainroolissa strategioidensa muotoilussa ja niiden käytännön vastaavuuden etsinnässä", hän toteaa.
Perjantaina tarkastettavassa väitöskirjassa on selvitetty poliisin vastuuta erityisesti legitimiteetin näkökulmasta.
Esa Käyhkö on väitöskirjassaan pohtinut myös poliisin vastuun ja organisaation suhdetta. Hän näkee nykyisessä läänijakoon ja kihlakuntiin perustuvassa ohjausjärjestelmässä ongelmia.
Poliisialueet voisivat Käyhkön mielestä olla nykyistä suurempia. Poliisialue tai hälytysalue voidaan hänen mukaansa mieltää toiminta-alueena, joka velvoittaa poliisilaitokset yhteistyöhön ja samalla kollektiivisen vastuun ottamiseen.
Nykyinen tulosyksikkömalli, jossa poliisilaitoksella on oma toimipiiri, ei edistä kollektiivista vastuuta.