Suomessa tarvittaisiin avointa arvokeskustelua geenitutkimuksesta etenkin nyt kun Euroopan unioni on usean vuoden tauon jälkeen hyväksymässä geenimuunnellun tuotteen markkinoinnin yhteisön alueella.
Geenitekniikan eettisiä kysymyksiä tutkiva Veikko Launis korosti Suomen Akatemian tilaisuudessa tiistaina, että alan tutkimukseen liittyvät sosiaaliset riskit on tunnistettava ja niitä on pyrittävä pienentämään. Esimerkki isosta sosiaalisesta riskistä ja haitallisesta ilmiöstä on geenitutkimuksen ja sen tuottaman tiedon mystifioiminen.
Salaperäisyyden levittämistä on muun muassa se, että vain geenimuunneltuihin elintarvikkeisiin liitetään Frankenstein-ilmiö, hirviöaihe. MIksi ei puhuta Frankenstein-lääkkeistä tai -hoidoista, Launis kysyi. Geenitekniikkaa käytetään kuitenkin hyväksi useissa ihmisten käyttämissä lääkkeissä ja hoitomuodoissa.
Launis muistutti, että sosiaalinen riski on yhtä lailla myös geenimania eli epärealististen odotusten ja toiveiden liittäminen geenitutkimuksen hyödyntämiseen.