Tut­ki­ja: A. Mörö Oy oli osa tie­dus­te­lua

Mitä yhteistä on oululaisella linja-autoliikennettä harjoittavalla A. Mörö Oy:llä ja suomalaisilla sota-ajan kaukopartiomiehillä. Äkkikatsomalta edellisiä on vaikea yhdistää toisiinsa, mutta itse asiassa niillä on keskeinen kohtalonyhteys.

Mitä yhteistä on oululaisella linja-autoliikennettä harjoittavalla A. Mörö Oy:llä ja suomalaisilla sota-ajan kaukopartiomiehillä. Äkkikatsomalta edellisiä on vaikea yhdistää toisiinsa, mutta itse asiassa niillä on keskeinen kohtalonyhteys.

Kivennavalla, luovutetussa Karjalassa perustettu A. Mörö Oy nimittäin toimi sotien jälkeen peiteyrityksenä, jonka suojissa harjoitettiin itärajan taakse ulottunutta tiedustelutoimintaa. Yhtiön perustaja Arvo Mörö oli itse kaukopartiomies, joka nimitettiin sotilaallisista ansioistaan Mannerheim-ristin ritariksi. Sodan jälkeen Mörö siirtyi liikennöitsijäksi Ouluun.

A. Mörö Oy oli siitä harvinainen tiedustelutoimintaan liittynyt yritys, että se kykeni toimimaan kannattavasti. Muut kahdeksan tarkoitukseen valjastettua yhtiötä sen sijaan menivät nurin.

Mörön historia nousi esille torstaina Oulussa kun tutkija, kauppatieteiden tohtori Pekka Turunen esitelmöi Mannerheim-ristin ritari Paavo Suorannasta Riihi-säätiön tilaisuudessa. Turunen on tehnyt aiheesta kirjan Salaisen sodan asiamies.

Tiedustelussa mukana olleiden peiteyritysten oli tarkoitus tuottaa voittoa, jolla rahoitettaisiin Neuvostoliittoon kohdistunutta tiedustelutoimintaa. Yhtiöitä johtivat entiset ErP 4:n kaukopartiomiehet, joilla ei yleensä ollut kokemusta liike-elämästä. Sen vuoksi tiedustelutoiminnalle ei yrityksistä rahaa juuri herunut. Kannattava Mörö joutui Turusen mukaan koville tukiessaan toimintaa.

Sotien jälkeisen tiedustelun masinoijana toimikin pääasiassa Norjan tiedustelu, joka amerikkalaisrahoituksen turvin tuki suomalaisten harjoittamaa vakoilua. Sen organisoinnissa keskeinen rooli oli juuri Suorannalla. Norjalle Suomen tiedustelu oli ilmeinen strateginen voitto, joka nosti sen merkitystä Naton puolustussuunnittelussa, Turunen arvioi.

Entiset kaukopartiomiehet tekivät sotien jälkeen lukuisia matkoja entisen vihollisen puolelle aina 1950-luvun puoliväliin saakka. Retket olivat niin salaisia, ettei niiden lukumäärästä, tai tuottamasta tiedosta ole jäänyt dokumentteja jälkipolville.

Pekka Turusen kirjaansa keräämät tiedot perustuvat muun muassa Paavo Suorannan haastatteluihin.

Ilmoita asiavirheestä