Suomenrikoshistorian suurimman pyramidihuijauksen WinCapitan päähaara on saatu viimeinkin käsiteltyä tuomioistuimissa. Korkein oikeus tuomitsi päätekijän, klubin perustajan Hannu Kailajärven viideksi vuodeksi vankeuteen törkeästä petoksesta ja rahankeräysrikoksesta.
KKO:n ratkaisua kaivattiin kipeästi. Suomessa on paljastunut useita muitakin pyramidihuijauksiksi epäiltyjä vyyhtejä, joiden rikosoikeudellinen arviointi on kesken tai vasta alkamassa.
Äänestyspäätöksen jälkeen syntynyt ratkaisu osoittaa, ettei edes WinCapitan kaltaisen jättipyramidin arvioiminen ole yksiselitteisen selvää oikeusoppineillekaan.
Pitäisi olla. Toivottavasti lakeja saadaan muutettua pikimmiten suuntaan, jossa tämänkaltaisen toiminnan laittomuus ei ole kenellekään epäselvää. Vaikka näin on on luultu olevan jo nyt, osoittaa WinCapitan ympärillä pyörivä ”wincapitaenthusiasmi” aivan muuta.
Niin sanottu puolustusrintama on edelleen voimissaan. Riippumatta siitä, mitä tuomioistuimissa todetaan, he vannovat yhä WinCapitan eli ”(k)lupin” toiminnan laillisuuteen.
Heille viime syksyinen Itä-Suomen hovioikeuden tuomio oli balsamia haavoihin. Se kun loihe lausumaan, ettei kaikki WinCapitan toiminta ollutkaan laitonta. Pian nähdään, onko KKO samaa mieltä.
Tuossa puolustusrintamassa on aktiiveja, jotka pitävät toimittajiakin vuoroin vihollisinaan, vuoroin ystävinään riippuen siitä, onko aiheesta kirjoitettujen juttujen näkökulma heidän mieleisensä.
Itsekin olen saanut kuulla olevani kylmä ja tyly, joskin ajoittain nähtävissä on kuulemma asiallisiakin artikkeleita ja ”lämpö on alakanna palata”. ”Tutki sydäntäsi ja löydä totuus WinCapitasta”, minua on toistuvasti kehotettu.
Tuo porukka suoltaa sähköpostiviestejä, tekstiviestejä ja puheluita vuorokaudenaikaan katsomatta. Esimerkiksi KKO:n tuomion jälkeisenä aamuna saapuneessa tekstarissa kysyttiin, olenko onnellinen Hannun ja hänen entisen naisystävänsä tuomioista.
Se oli kysymys, johon vastaamalla olisi valinnut puolensa. Samankaltainen kuin puolustusrintamalle jyvät akanoista erottava ”kuka sulki klubin kotisivut keväällä 2008?”
Rintama levittää eteenpäin tietoja uusimmista käänteistä ja supisee valheita varmoina faktoina. Minunkin WinCapita-tietämykseni on vakuutettu olevan perua siitä, että eräs samansukuniminen syyttäjä on sisarukseni ja vuotaa tietoja minulle.
Näin ei todellakaan ole. Mutta se ei wincapitalaisia haittaa. Heidän maailmassaan nimikaimat tai suurin piirtein samalta vaikuttavat henkilöt muuttuvat varmaksi tiedoksi siitä, keitä kaikkia WinCapitaan on sekaantunut. Ministereitä myöten.
Heille WinCapita on uskonto. Lupaus paremmasta elämästä, jossa rahan monistuminen ei ole ihme vaan arkipäivää. Yhteisö, jonka jumala Hannu Kailajärvi tietää ainoan oikean totuuden ja johdattaa sitä kohti alamaisensa, jos vain KRP antaisi hänen olla rauhassa. Heille keskusrikospoliisi on paholainen, joka on ottanut elämäntehtäväkseen wincapitalaisten tuhoamisen.
Saas nähdä, miten suu pannaan seuraavan KKO:n ratkaisun jälkeen. Se on rivijäsenille vieläkin tärkeämpi kuin Kailajärven kakun pituus.
Siinä KKO päättää, pitääkö WinCapita-voitot maksaa takaisin valtiolle rikoksen tuottamana taloudellisena hyötynä ja jos pitää, pitääkö ne maksaa osittain vai kokonaan.
Jos ei tarvitse, WinCapitasta häviölle jääneet voivat pyyhkiä takapuoltaan korvausvaatimuksillaan. Päätös koskettaa välillisesti arviolta kymmeniä tuhansia suomalaisia.
Silloin nähdään, onko KRP edelleen puolustusrintaman pahin vihollinen vai onko se vaihtunut kirjainyhdistelmään KKO.