Kultaa nimitetään ikuiseksi maksuvälineeksi ja sitä on käytetty vaihdannan välineenä vuosituhansia. Se on aito, globaali maksuväline, joka on säilyttänyt arvonsa koko kirjoitetun historian ajan. Sen arvon säilymiseen on useita syitä, kuten harvinaisuus, kestävyys, helppokäyttöisyys ja muotoiltavuus.
Muinaisessa Egyptissä kultaa pidettiin jumalaisena. Faarao Tutankhamonin haudan aarteet ovat kuuluisia ja varhaisimmat kultaa koskevat hieroglyfit ovat peräisin 2 600 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Myös muinaiset kreikkalaiset louhivat kultaa, samoin persialaiset ja antiikin roomalaiset.
Kulta oli merkittävässä roolissa latinalaisessa Amerikassa jo inkoja ja azteekkeja edeltäneissä esikolumbiaanisissa intiaanikulttuureissa. Espanjalainen konkistadori Hernan Cortes ryösti kristinuskon nimissä 1500-luvulla azteekkien Montezuman valtaisan kulta-aarteen nykyisessä Meksikossa.
Kullan pitkään, loisteliaaseen, taatusti pölyiseen ja veriseenkin historiaan kuuluu esimerkiksi Kalifornian kultaryntäys vuonna 1848. Asiantuntijat pitävät sitä teollisen tuotannon rajapyykkinä: ennen sitä maailmassa oli alkuhämärästä lähtien kaivettu ehkä 10 000 tonnia kultaa. Maailman kullasta siis reipas 90 prosenttia on tuotettu sen jälkeen.
Kulta on yhä yksi maailman arvostetuimmista raaka-aineista. Sen nimeen yhdistyy myönteisiä arvoja, kuten olympialainen kultamitali tai Cannesin elokuvafestivaalin pääpalkinto Kultainen palmu. Raamatun toisen Mooseksen kirjan kultaiseen vasikkaan tosin liittyy epäjumalan palvonta ja kommunistisessa propagandassa kultaa käytettiin porvarillisen ahneuden symbolina.
Elokuviin kulta on antanut aina oman hohtonsa: on Charlie Chaplin Alaskan Yukoniin sijoittuva Kultakuume, kaksi Bond-elokuvaa, varhainen Kultasormi sekä tuoreempi Kultainen silmä, John Hustonin lajityypin esikuviin kuuluva Dashiel Hammett- dekkari Maltan haukka tai toinen hieno Humprey Bogart-filmi Sierra Madren aarre, joka on myös Hustonin ohjaustyö.
Lähde: World Gold Council ja Suomen Pankki