Shamil Basajevin kuolema on kiistaton voitto Kremlille, mutta terrori-iskuja se ei välttämättä lopeta. Rauhaa Tshetsheniaan tuskin saa asein.
Kameramiesten sankka joukko seurasi maanantaina Kremlissä esitystä, jossa Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n johtaja Nikolai Patrushev kertoi presidentti Vladimir Putinille mieluisan uutisen: Venäjän etsityin mies, tshetsheenikapinallisten johtaja Shamil Basajev oli saanut surmassa. Putin oli toki saanut tiedon Basajevin kuolemasta jo ennen vieraan tuloakin, mutta asiasta haluttiin paikalle kutsuttujen viestimien avulla saada irti maksimaalinen julkisuus.
FSB saattoi osoittaa, että se pystyy nitistämään kovapintaisimmatkin tshetsheenikapinalliset, ja Putin sai jälleen uuden näytön siitä, että hän kykenee viemään tavoitteensa päätökseen. Epäilemättä uutinen Basajevin kuolemasta ilahdutti suurinta osaa venäläisestä yleisöstäkin. Miestä, joka suunnitteli useita terrori-iskuja, verisimpänä niistä satojen kuolemaan päättyneen Beslaniin koulukaappaukseen, harva venäläinen pitää itsenäisyystaistelijana. Ylivoimaiselle enemmistölle hän oli ennen kaikkea terroristi.
Merkillepantavaa on, että Basajevin kuolemasta Putinia onnitteli myös Yhdysvaltain presidentti George W. Bush. Päämiehiä on jo viiden vuoden ajan yhdistänyt terrorismia vastaan käytävä taistelu ja pyrkimys saada tärkeimmät vihollisjohtajat kiinni tai hengiltä. Yhdysvaltojen tiedustelupalvelu ja sotilaat jahtaavat kuitenkin yhä pääkohdettaan Osama bin Ladenia.
Venäjän joukot ovat olleet Tshetshenian itsenäisyyttä tukevia johtajia takaa-ajaessaan paljon tehokkaampia. Vuonna 1996 venäläiset surmasivat ohjuksin kapinallistasavallan presidenttinä toimineen Dzhohar Dudajevin, vuonna 2004 vuonna autopommin räjähdykseen kuoli Qatarissa Dudajevin lyhytaikainen seuraaja Zelimhan Jandarbijev, vuonna 2005 henkensä menetti venäläisten iskussa kapinallisten silloinen johtaja ja Tshetshenian entinen presidentti Aslan Mashadov ja viime kuussa surmansa sai tämän seuraajaksi nimetty Abdul-Khalim Sadulajev.
Basajevin kuoleman jälkeen kapinallisilta puuttuu nyt selvä johtaja, johon tukeutua. Uusi johtaja Basajevinkin paikalle epäilemättä nimetään, mutta voi olettaa, että tuntemattomampien nimien taakse on joukkoja entistä vaikeampi ryhmittää.
Kaiken lisäksi kapinallisten oman kansansakin keskellä nauttiman suosion sanotaan heikentyneen. Moni tavallinen Tshetshenian kansalainen on lopen väsynyt verenvuodatukseen ja taisteluihin ja voi siksi aiempaa helpommin sietää Moskovaan nojaavia johtajiaan, vaikka näiden maine ja arvostus eivät heppoisia olisikaan.
Esimerkiksi maan virkaa tekevän pääministerin Ramzan Kadyrovin johtamia joukkoja syytetään kidutuksesta ja sieppauksista.
Jos Moskovan ja Tshetshenian nykyjohtajat uskovat, että terrori-iskujen kausi on nyt ohi, toive on varmasti ennenaikainen. Tukijoita ja aseita on kapinallisilla edelleenkin. Paras keino rauhoittaa Tshetshenia olisikin osoittaa sen asukkaille, että heidän todella kannattaa olla Venäjän kansalaisia.
Tätä asiaa voi edistää kohentamalla kansan asukkaiden aineellisia oloja mutta myös noudattamalla niitä periaatteita, joihin Venäjä on Euroopan neuvoston jäsenenä sitoutunut: kunnioittamaan ihmisoikeuksia, demokratiaa ja sananvapautta ja varmistamalla sen, että yhteiskunnassa noudatetaan näihin periaatteisiin nojaavia lakeja.
Tällä tiellä Tshetshenialla on pitkä taival edessään.
Shamil Basajev oli tshetsheenikapinallisten viimeinen näkyvä johtaja.