Tapio Hintikan äkkilähtö TeliaSoneran hallituksen puheenjohtajan paikalta ei puhdistanut ilmaa, vaan hämmensi sitä entisestään.
Yhtiöt rakentavat mielellään nimestään brandia, tunnettua tuotemerkkiä, johon asiakkaat toivon mukaan liittävät monenlaisia myönteisiä mielikuvia. Mutta mielikuvat voivat ryhtyä rakentumaan myös tyystin toisin kuin yritysjohto toivoo. Soneralle kävi viime vuosina juuri näin, ja sama kohtalo näyttää riivaavan myös uutta ruotsalais-suomalaista yhteisyritystä TeliaSoneraa.
Tapio Hintikan äkkilähtö maanantaina TeliaSoneran hallituksen puheenjohtajan paikalta suorastaan alleviivaa yhtiön sisäiseen toimintakulttuuriin liittyviä vaikeuksia. Mitä jatkossa sitten tapahtuukin, kohu on jo nyt vahingoittanut mielikuvaa yhtiöstä ja etenkin sen tulevaisuuden mahdollisuuksista.
Soneraakoeteltiin kovalla kädellä, kun huikea pörssinousija ja tulevaisuuden tekijä putosi pilvilinnoistaan syöksykierteessä alas vain muutama vuosi sitten. Tuskaa lisäsivät nimettömät kohukirjat ja puhelinkuuntelujupakat, ja kaikki nämä käänteet toivat tullessaan julkista kummeksuntaa siitä, mitä yhtiön johdossa oikein oli tehty tai ajateltu.
Näin on asia nytkin TeliaSoneran kohdalla. Merkittävän yhtiön hallituksen puheenjohtajan yllätyslähtö on aina uutinen, mutta tässä tapauksessa asia hoidettiin yhtiön kannalta kenties hankalimmalla mahdollisella tavalla: riitaisasti syytellen, Suomen ja Ruotsin välistä väärinymmärrystä korostaen.
Näin yhtiön sisälle saatiin syntymään maiden välinen jakolinja, jollaista siellä nimenomaan pitäisi kaikin keinoin välttää. Vaikka Ruotsissa koko ajan korostettiin, että kyse on nimenomaan ja vain Hintikan johtamistyylin ongelmista, Suomessa kaikki lukivat rivien välistä toisin.
Vastakkain olivat suomalainen suoraviivainen ja nopea johtamistapa ja ruotsalainen keskusteleva, yhteisymmärrystä hakeva ote. Toisin sanoen, näkökulmasta riippuen, määräily vastaan jahkailu, ja siitä lopputuloksena oli kolari.
On hämmästyttävää, että kahden maan erilaisiin johtamiskulttuureihin liittyvät kliseet voivat todella tulla pintaan vielä tällä tasolla. Toisaalta pulmat kiteytyvät nimenomaan TeliaSoneraan. Esimerkiksi Nordeasta, StoraEnsosta ja TietoEnatorista ei ole vastaavia kuohuja kuulunut.
Selitystä tapahtuneeseen on haettava TeliaSonerasta, ei mistään muualta. Kyseessä on selkeästi ruotsalaisenemmistöinen yhtiö, ja Hintikalta katosi omistajien enemmistön luottamus. Hän itse sanoo joutuneensa keskelle ruotsalaista poliittista peliä. Silti voi ihmetellä, mitä yhtiön hallituksessa oikein on tapahtunut, kun luottamuspula kehittyi tähän pisteeseen asti. Pelisäännöistä on aivan ilmeisesti vallinnut hyvin erilaisia käsityksiä. Vastuu siitä kuuluu koko hallitukselle ja omistajien edustajille.
Omistajien oikeutta käyttää valtaansa ei voi kiistää, ja nyt on vuorossa vahinkojen korjaus. Osakassopimuksen mukaan Hintikan paikka kuuluu suomalaiselle, ainakin vuoteen 2005 asti. Kuinka paikka täytetään nyt ja kuinka 2005, sitä seurataan suurella mielenkiinnolla. Samalla maaotteluhenki kertoo myös siitä, että pienemmän suomalaisen ja isomman ruotsalaisen valtionyhtiön fuusio ei suju vaikeuksitta.
"Vuosi 2005 on minulle ehdoton maksimi. Toivon, että kohu yhtiön ympärillä on viimeistään silloin ohi", lausui Hintikka Kalevan haastattelussa 30.11.2002, hetkeä ennen uuteen toimeensa ryhtymistä.
Nyt eletään vuoden 2004 alkupuolta, Hintikan kausi TeliaSonerassa on ohi, eikä kohun loppumisesta ole tietoakaan. Paremminkin voisivat asiat sujua.