Nokian viime vuosi meni ainakin viimeisen neljänneksen osalta paremmin kuin odotettiin. Pysyvästä käänteestä ei voi kuitenkaan puhua. Nokialla on edessään monta vaikeaa vuotta.
Nokialta odotetaan joka vuosineljännes uutta ihmettä. Kun sitä ei tule, yhtiön sanotaan heti olevan kriisissä. Analyytikot ilmestyvät kuvaruutuihin viisaan näköisinä otsat kurtussa ja kolumnistit spekuloivat yhtiön tulevaisuudella.
Aivan akuutilta kriisiyhtiöltä Nokia ei vaikuta vieläkään. Jos mittariksi ottaa esimerkiksi tuloksen rahoituserien jälkeen, Nokia tahkosi 2,9 miljardia euroa. Vertailun vuoksi todettakoon, että Suomen puolustusbudjetti tälle vuodelle on suunnilleen sama summa, 2,85 miljardia euroa.
Lisäksi Nokia kasvatti liikevaihtoaan ja onnistui nostamaan kaikkien puhelinten keskihintaa. Yhtiön älypuhelinten keskihinnasta sen sijaan on lähtenyt 17 prosenttia, mutta sekään ei ole massatuotteiden kohdalla mitenkään tavatonta. Jo kymmenen vuotta sitten maailman teknologiateollisuus sai tuta, miten paljon korkean älyn tuotteiden hinnat voivat vaihdella.
Tietokoneiden muistisirun hinta saattoi kivuta parhaimmillaan 50 dollariin kappaleelta ja pudota varsin lyhyessä ajassa kymmenenteen osaan siitä.
Eikä tee Nokiakaan poikkeusta. Kun sarjat kasvavat, yksikköhinnat pyrkivät alaspäin. Keskihinnan nostoa voi pitää erinomaisena suorituksena näissä oloissa. Aivan kaikki Nokian toimet eivät ole menneet pieleen.
Mutta ongelmiakin kiistatta on. Nokian strategia on hakusessa. Uusi toimitusjohtaja Stephen Elop on luvannut esitellä uuden strategian kahden viikon päästä. Ilmeisesti palveluiden osuus korostuu entisestään. Yhtiö ei aio enää niinkään kilpailla yksittäisillä puhelinmalleilla.
Strategian uusiminen on varmasti tarpeen. Ne eväät, joilla Nokiasta luotiin markkinajohtaja alallaan, on syöty. 40 prosentin markkinaosuus on mennyttä aikaa, ja voi olla, ettei Nokia yllä vastaaviin lukemiin enää koskaan. Kilpailijat ovat kuroneet etumatkaa kiinni. Haastajista pahimpiin kuuluu Apple, jonka jokainen tuote suunnilleen revitään käsistä.
Applen ja muiden kilpailijoiden menestys näkyy viimeisellä rivillä. Nokian tulos on enemmän kuin puolittunut kahdessa vuodessa. Aivan kaikkea ei voi selittää maailmanlaajuisella lamalla.
Nokian muutoksessa suurin kysymys on, miten sijoittajien pinna kestää. Mikäli 11. helmikuuta esitellään jyrkästi uudenlainen strategia, sen toteuttaminen ottaa helposti pari kolme vuotta. Kasvavia voittoja ja parempia osinkoja ei tule välittömästi, vaikka tavoitteet ja toimintatavat määriteltäisiin kuinka onnistuneesti tahansa.
Valitettavasti ennusmerkit eivät ole kovin hyvät. Lehtitietojen mukaan erityisesti amerikkalaiset suursijoittajat painostivat Nokian hallitusta toimitusjohtajan valinnassa. Vaatimuksia esitetään siltä suunnalta varmasti herkästi myös vastaisuudessa. Kun edessä on joka tapauksessa monta vaikeaa vuotta, Elopin taidot hoitaa sidosryhmiä testataan perusteellisesti.
Voisi Nokian johto pohtia myös sitä, kuinka paljon jatkuva yt-neuvottelujen kierre syö henkilöstöä. Uuteen on vaikea sitoutua, jos työpaikka on jatkuvasti liipaisimella.