Oulun yliopiston opettajakoulutuksen johtoryhmä jätti maanantaina esityksen, jonka toteutus merkitsisi varhaiskasvatuksen kandidaattikoulutuksen keskittämistä Kajaanin yliopistokeskukseen. Tällä hetkellä koulutusta annetaan myös Oulussa. Varhaiskasvatuksen kandidaatin tutkinto antaa kelpoisuuden lastentarhanopettajan työhön, johon opiskelijat ovat valmistuttuaan pitkälle sijoittuneet.
Työryhmä perustelee esitystään muun muassa sillä että, nyt kumpikin kahdesta koulutuspaikasta on pieni. Kajaanissa kandidaatin tutkintoa opiskelemaan otetaan vuodessa 30 opiskelijaa, Oulussa 20. Vain muutama vuosi sitten Oulun koulutusmäärä oli vielä kolminkertainen nykyiseen verrattuna.
Viidenkymmenen koulutuspaikan jako kahteen kaupunkiin ei ole järkevää. Kajaanin perinteikkään opettajankoulutusyksikön kykyjä ja mahdollisuuksia kouluttaa osaavia lastentarhanopettajia nykyistä suurempi määrä ei liioin ole syytä epäillä, eikä keskittämistä pidä vastustaa periaatteellisista syistä.
Oulun seudun näkökulmasta kandidaattikoulutuksen keskitys Kajaaniin aiheuttaa sen sijaan käytännön syistä ongelmia. Oulun puolesta puhuu tarve taata pätevän, koulutetun henkilöstön saanti alueelle, jossa väkiluku ja lasten määrä kasvavat paljon nopeammin kuin muualla Suomessa. Vuonna 2010 alle kouluikäisiä arvioidaan olevan Oulun seudulla 3 000 enemmän kuin oli 2004. Se merkitsee automaattisesti pätevien lastentarhanopettajien tarpeen kasvua koko seudulla.
Voi tietenkin toivoa, että Kajaanista ja muista maan oppilaitoksista valmistuvat varhaiskasvatuksen kandidaatit voivat vastata Oulun seudun kysyntään. Käytännössä tarjonta ja kysyntä eivät kuitenkaan kohtaa noin kauniisti. Koulutuspaikkakunta vaikuttaa olennaisesti siihen, minne opiskelijat hakeutuvat töihin valmistumisensa jälkeen. Esimerkiksi pappeja ja rakennusalan diplomi-insinöörejä on tästä syystä ollut viime vuosia vaikea löytää Pohjois-Suomeen.
Yliopiston hallituksen kannattaa lukea tarkasti lausunnot, jotka se ehdotuksestaan saa. Ratkaisu ei ole helppo. Kajaanin yliopistokeskusta pitää kehittää, mutta pelkästään aluepoliittisin perustein ei koulutuspäätöksiä saisi tehdä. Olennaista on tarveharkinta eli se, missä tarvitaan eniten päteviä ihmisiä lastentarhanopettajan vastuulliseen työhön.