Suomen julkisen talouden kestävyys on niin kovalla koetuksella, että verotulot on pakko saada nousuun. Huonosti harkitut verokiristykset aiheuttavat kuitenkin enemmän hallaa kuin hyötyä.
Kun alivaltiosihteeri Martti Hetemäen johtama verotuksen kehittämistyöryhmä aloitti viime vuoden lokakuussa, kukaan ei osannut arvata, millaiseen syöksyyn Suomen kansantalous suistuu. Tavoitteeksi asetettiin laatia ehdotus järjestelmästä, jossa verotus tukee kestävää talouskasvua ja julkisten palvelujen rahoitusta ikääntyvässä maassa sekä ottaa huomioon ekologisen kestävyyden vaatimukset.
Kun työryhmän ensimmäisiä ajatuksia tuotiin maanantaina julki, olivat taustamuuttujat aivan uudessa asennossa. Talouskriisin vuoksi sekä valtion että erityisesti kuntien taloudet ovat akuutissa kriisissä. Tästä kertoo vaikkapa valtion ensi vuoden budjetin 13 miljardin euron alijäämä.
Tämä syöksy on entisestään lisännyt Hetemäen ryhmän työskentelyn vaikeusastetta.
Työryhmän seulaan on juuttunut kasa verovähennysoikeuksia. Niiden aiheuttama lovi valtiontaloudelle on laskennallisesti 10 miljardia euroa vuodessa.
Todennäköisesti työryhmä tulee esittämään asuntolainojen verovähennysoikeuden poistoa, ehkä asunnon myyntivoiton panemista verolle sekä kotitalousvähennyksen poistoa tai kutistamista. Kulutusverotustakin kiristettäisiin. Kohteita voisivat olla vaikkapa autovero ja viinavero.
Laskennallisesti ainakin valtiotalous saataisiin tolpilleen nopeastikin, jos vain poliittinen rohkeus riittäisi tekemään tarvittavat, ikävät temput. Ongelma vain on, etteivät verotuksen vaikutukset kulje noin mekaanisesti. Suurelle väännetty verohana saattaa tiputtaa valtion kassaan paljon odotettua vähemmän euroja.
Toisaalta taas verojen kevennykset voivat lisätä valtion tuloja. Tämän vuosikymmenen alussa Suomen autoveroa jouduttiin EU:n pakottamana ja valtiovarainministeriön kauhuksi keventämään. Lopputulos oli, että kansa innostui autojen vaihtoon ja autoveron tuotto kääntyi kasvuun.
Jos työryhmän tuleviin esityksiin kuuluu kotitalousvähennyksen poisto, ei poliitikkojen kannata sitäkään ilman kunnon perusteluja niellä. Vähennys on tuonut verotuksen piiriin sellaisia töitä, joita aiemmin tehtiin ja makseltiin pimeästi.
Asuntolainojen korkojen verovähennysoikeus ja asuntojen myyntivoiton verotus ovat työryhmän pohdinnoista tulenarimpia. Vaikka korkojen vähennysoikeuden merkitys on matalien lainakorkojen aikana kutistunut, kansalaiset mieltävät sen valtion tärkeäksi kädenojennukseksi velkaisille. Näin siitä huolimatta, että osa oikeuden tuomasta helpotuksesta siirtyy asuntojen hintoihin ja pankkien ja kiinteistönvälittäjien katteisiin.
Jos verovähennysoikeuden poistoa ei pystytä osoittamaan asunnon ostajan kannalta siunaukselliseksi toimeksi, on epätodennäköistä, että poistoon lähdettäisiin. Asuntovelkaisia on maassa yksinkertaisesti niin paljon, ettei päättäjien poliittinen rohkeus siihen riitä, sanovat ekonomistit mitä sanovat.
Verotyöryhmän perustavoite on kaikkiaan kuitenkin järkevä: laaja veropohja ja alhainen verokanta. Verotuksen kevennysvara on syytä kohdistaa työn verotukseen. Tasaverohaaveilut työryhmä tyrmää aiheesta.
Jatkotyössään Hetemäen ryhmä käsittelee pääomatulojen kohtaloa. Siinä suuntaviitaksi kannattaa asettaa pääoma- ja ansiotulojen verotuksen lähentäminen. Käytännössä se tarkoittaa pääomatulojen verotuksen ainakin lievää kiristystä.