Kolumni

Tuska ja riemu - seit­se­män­nen taivaan kaksi ulot­tu­vuut­ta

Etsintäkuulutus. Nyt olisi sankarille töitä. Hiki siinä kyllä tulee, eikä palkankorotus ole niin merkittävä, mutta vastapalvelukseksi tarjolla on sylintäydeltä ainakin suitsutusta, kunniaa ja superlatiiveja.

Etsintäkuulutus. Nyt olisi sankarille töitä. Hiki siinä kyllä tulee, eikä palkankorotus ole niin merkittävä, mutta vastapalvelukseksi tarjolla on sylintäydeltä ainakin suitsutusta, kunniaa ja superlatiiveja.

Paikan saa pelaaja, joka ratkaisee Jyväskylässä seitsemännen ja ratkaisevan puolivälieräottelun.

Ottelu, jossa panokset hivelevät taivaita. Ottelu, jossa tuska ja riemu paiskaavat kättä. Toinen jatkaa, toinen jää.

Kärppien ja JYPin välinen ottelusarja on jo nyt noussut klassikkojen harvaan joukkoon muistuttamaan meitä siitä, kuinka pienillä marginaaleilla kaksi hyvää joukkuetta ottaa toisistaan mittaa. Yleensä ottelut voittaa parempi joukkue, mutta tähän pudotuspelien maailmaan mahtuu aina ripaus dramatiikka, onnea - ja vastapainoksi epäonnea.

Kun Kärpät lähtee aamupäivällä nuolemaan kilometrejä kohti Jyväskylää, linja-autossa istuu yhteensä runsaat kaksikymmentä pelaajaa, joiden pääkopassa jyskyttää vain yksi asia.

Voitto.

Play off -maailmassa ei nimittäin ole mitään sen karmeampaa, kuin hävitä se seitsemäs ja ratkaiseva ottelu. Häviäjälle jää aikaa miettiä kurjuutta ja katkeruutta, kun taas voittajan euforia kestää tunnin tai kaksi, sillä lauantaina tapahtuu taas.

Play off -karavaani jatkaa kulkuaan niin kauan, kunnes kiekkokauden 2009-2010 juhlittu mestari on pokaalinsa ansainnut.

Viimeistään vapun jälkeisenä päivänä 2. toukokuuta.

Keväällä 2003 Kärpät ja JYP tahkosivat puolivälierissä ottelusarjan, jossa niin ikään päädyttiin tappiin saakka. JYP altavastaajana vei sarjaa, johti sitä jo 3-1, mutta väkisin vääntämällä Kärpät otti kolme peräkkäistä voittoa ja jatkoi välieriin.

Nyt Kärpät on jo ottanut JYPistä kaksi pakkovoittoa - niistä ensimmäisen, kun arkkua jo laskettiin hautaan - mutta suurin kysymys liittyy numeroon kolme? Löytyykö joukkueesta vielä sitä voittamisen kulttuuria ja taistelumoraalia, mistä vuosina 2003-2009 tuli Kärppien tavaramerkki? Onko joukkueessa oikeaa himoa jatkaa pelejään Oulussa, missä yleisö sai keskiviikkona todella vastinetta rahoilleen.

JYP on ottanut pelin dominanssin haltuun kaikissa kolmessa aikaisemmassa kotiottelussaan, eikä neljäs ottelua varmasti tuo tähän poikkeusta. Voittaakseen Kärppien olisi pystyttävä tekemään kamppailun ensimmäinen maali, eikä päästää JYPiä mellastamaan ensimmäisen kymmenen minuutin aikana.

Mutta ennen kaikkea Kärppien olisi saatava surkea ylivoimapelinsä kuntoon ja tehdä niistä tarvittavat täysosumat. Viidellä viittä vastaan JYP on liigan parhaiten puolustava joukkue. Sen keskialue on täyttä betonia, mihin Mikko Haapakosken ja koko valmennustiimin on löydettävä ja määrättävä oikeat ohennuslääkkeet.

Mikä on henkisen kovuuden merkitys? Kuka pysyy kovana musertavien paineiden keskiössä? Kenestä löytyy se sankaruus, jolla seitsemäs taivas aukeaa?

Onko hän kultakypärä Pavel Rosa - tai vaikkapa Lukas Kaspar? Tshekkikaksikko, jonka dynamot pyörivät juuri nyt aivan valtavilla kierroksilla.

Vai nousevatko parrasvaloihin uudet tekijät? Muun muassa Kristian Kuusela ja Pekka Saarenheimo eivät vielä ole saaneet kuparistaan rikki.

Pitää edelleen muistaa, että myös JYP haluaa voittaa. Sielläkin on sankarin paikka auki.

Kuka tai keitä he loppujen lopuksi ovat? Vastaus tiedetään torstai-iltana kello 20.45.

Tai sitten paljon paljon myöhemmin. Esimerkiksi keskiyöllä.

Jouko Vuorjoki
jouko.vuorjoki@kaleva.fi