Pudasjärvi
Vanhojen turvetuotantoalueiden vesien suojeluun on löytymässä tuntuvia parannuksia melko yksinkertaisilla konsteilla.
Vanhat turvesuot ovat ongelmallisimpia alapuolisten vesien kannalta, sillä tuotantoalueille ei pystytä rakentamaan uusille soille pakollisia valutuskenttiä.
Tulvan aikana yllättävillä rankkasateilla vanhojen turvesoiden valumia on vaikea hallita, minkä vuoksi niistä karkaa kiintoainesta ja ravinteita vesistöihin.
Pudasjärven Viidansuolle vuosi sitten tehdyllä koealueella on saatu hyviä tuloksia rakentamalla korjuusarkojen väliin haihdutus- ja selkeytysaltaita, joista vesi suodatetaan hakepatojen kautta hiljalleen vesistöön.
Kokeilun tuloksista
valmistuu diplomityö
Kokeilu on osa Siuruanjoki kuntoon -hanketta, joka jatkuu ensi vuoden loppuun saakka. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksen ja Turveruukki Oy:n yhteisestä kokeilusta on tekeillä myös opinnäyte Oulun yliopistossa, joka valmistuu vuoden lopulla.
Viidansuolla turvetta korjataan vajaan sadan hehtaarin alalta. Tutkimusta tehdään kolmella koealueella, jossa vertaillaan massasiirtojen, altaiden ja padotuksen sekä pelkän padotuksen ja vanhojen menetelmien välisiä eroja.
Kolmelta koealueelta on otettu vesinäytteet joka toinen viikko. Tulokset ravinnepitoisuuksista valmistuvat loppuvuodesta, mutta padoilla hallintaan saatujen virtaamien perusteella tulokset näyttävät erittäin hyviltä.
Tekniikan tohtori Jyrki Röpelinen Oulun yliopistosta sanoo, että alapuolisiin vesiin pääsevät ravinteet ja virtaama eivät kulje käsi kädessä, sillä jokainen suo on oma yksilönsä.
Virtaaman vähetessä myös ravinnepäästöjen oletetaan luonnollisesti putoavan.
"Kiintoaineksen kohdalla korrelaatio on kuitenkin suurin", Röpelinen sanoi.
Opinnäytettä tekevän tekniikan ylioppilas Tiina Virtasen kokoamien tulosten perusteella altailla ja hakepadoilla virtaamien huiput ovat puolittuneet tänä kesänä.
Hyvä korjuukesä
ei suosi tutkimusta
Tutkimuksellisesti vähäsateinen kesä ei ole ollut edustava. Turvesoiden vesien suojelusta väitelleen Röpelisen arvion mukaan sateisena kesänä virtaama olisi vähentynyt vanhoihin menetelmiin verrattuna vieläkin enemmän.
Hakepadot eivät ole keksintönä aivan uusia. Niitä kokeiltiin aluksi Kainuussa turvesoiden sarkaojissa, mutta pienissä uomissa ne tukkeentuivat liian nopeasti.
Röpelisen mukaan aukoton tutkimustieto patojen vaikutuksista puuttuu. Tämän vuoksi työtä pitäisi jatkaa vähintään kolme vuotta, että tieteellinen varmuus menetelmästä saataisiin erilaisilta vuosilta.
Turveruukki Oy:n ympäristöpäällikkö Pentti Åman sanoo, että uusilla turvesoilla vesiensuojelu on hallinnassa, sillä nykyiset säädökset ovat avattavilla tuotantoalueilla tiukat.
Uusilla soilla esimerkiksi kiintoaineksesta saadaan eri menetelmien ja pintavalutuskenttien avulla 80-90 prosenttia talteen.
Turveala on muutenkin parantanut mainettaan vesien kuormittajana, sillä esimerkiksi Siikajoen päästöistä turvetuotannon osuus on Åmanin mukaan enää 1,5-2 prosenttia.
Siuruanjoki kuntoon -hanke on kantanut muutenkin nopeasti hedelmää.
Projektipäällikkö Kaisa Junttila Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksesta kertoo, että veden laadussa ei ole vielä suuria muutoksia, mutta silmämääräisesti kehitys näkyy.
"Asukkaiden mielestä parannusta on jo tapahtunut", Junttila sanoi.
Viidansuon turvetuotantoalueen lähellä olevalla Aittojärven kylällä asuva Paavo Kuha pitää hyvänä, että luonnonvaroja hyödynnetään. Hänen mielestään vesien parantamiseksi tehtävä työ on kuitenkin erinomainen asia.
"Aivan hyvältä tuntuu, että haittoja halutaan keventää. Onhan täällä selvinnyt sekin, että tulee niitä päästöjä muualtakin", turvesuolle tuloksia kuulemaan saapunut Kuha muistutti.
Vuosikymmenien takaisen kuormituksen vuoksi levälauttoja on löytynyt tänä kesänä enää Siuruan vesistön latvajärviltä, mutta niitä on huomattavasti vähemmän kuin 1990-luvun puolivälissä.