Turve-ala ei halua runnojan mainetta soiden käytön varmistamiseksi energiatuotannossa. "Siksi suorastaan vaadimme, että soiden käyttöalueet määritellään kansallisella tasolla", painottaa toimitusjohtaja Jaakko Silpola Turveteollisuusliitosta.
Jaakko Silpolan mukaan tämän päivän realismia on, ettei turpeen osuuden kasvattaminen kotimaisen energian tuotannossa ole todennäköistä. Mutta jo sen nykyisen osuuden säilyttäminen edellyttää, että turvetuotantoon saadaan jatkuvasti uutta suopinta-alaa.
Juuri siksi kansallinen näkemys tulevasta soiden käytöstä ja jakamisesta eri käyttömuotojen kesken on turve-alan harras toive ja melkeinpä vaatimuskin.
Toiveineen ja tarpeineen Turveruukki ei ole yksin, sillä sen tavoin koko Suomessa tuotannosta poistuu vuosikymmen aikana kymmeniä tuhansia hehtaareja.
Poistuman korvaamiseksi ja muun muassa suunnitelmissa olevien biodieseltuotantolaitosten tarpeita varten uutta tuotantopinta-alaa tarvitaan jopa noin 80 000 hehtaarin verran, raottaa Turveteollisuusliiton toimitusjohtaja Jaakko Silpola.
Mutta kokonaisalan tarve saattaa nousta vieläkin suuremmaksi, vuoteen 2020 mennessä jopa lähelle 100 000 hehtaaria.
Turveruukin Aulis Martinmäen tavoin koko alaa edustavan Turveteollisuusliiton Jaakko Silpola perää päätavoitteen toteutumiseksi - kotimaisen energian osuuden nostamiseksi - nykyisen, turvesoiden käyttöönoton 5-6 vuotta kestävän lupaprosessin selkeää lyhentämistä.
Alan etenemistä haittaavasta asenneilmastosta Silpolan mielestä kertoo selvää kieltään, että turveteollisuudelle osoitettiin 1970-luvulla auliisti soita reserviksi, mutta nyt niitä on ruvettu arvottamaan luonnonsuojelullisesti hyvinkin arvokkaiksi. "Siksi soiden käyttöalueet tulisi pikaisesti määritellä kansallisella tasolla."