Eduskunta vetää talousvaliokunnan nimissä parhaillaan yhtä köyttä kauppa- ja teollisuusministeriön kanssa kotimaisen polttoturpeen kilpailukyvyn varmistamiseksi. Molemmat ajavat turpeelle veronalennusta heti päästökaupan virallisesti alkaessa. Päästökaupan ensi vaihe käynnistyy EU:ssa uuden vuoden alussa.
Vastahangassa sinnittelee valtiovarainministeriö. Se laatii kuuliaisesti verolakia. Mutta käynnistysnappia lainmuutokselle aiotaan painaa vasta sitten, kun asiasta on saatu "hintakokemuksia", antaa valtiovarainministeri Antti Kalliomäki ymmärtää. Ministeriö painaa jarrua löytääkseen hiilidioksiditonnin todellisen torihinnan.
Mutta mitä ne ministerin kaipaamat hintakokemukset tai ehkä jopa kriisitilanteet lopulta ovat ja kuinka kauan niitä on tarpeellista tarkkailla, sitä ei haluta määritellä.
Turpeen tilanne on jo sellaisenaan akuutti. Suohehtaarin polttaminen kun sattuu pamauttamaan hetkessä ilmaan yhtä paljon hiilidioksidia kuin turpeeseen on ehtinyt sitoutua kasvihuonekaasua 4 000 vuoden aikana. Tätä tuskin voidaan loputtomiin puolustella kansallisena etuna Kioton ilmastosopimusta toteutettaessa 2008 alkaen.
EU:n päästökauppaa, energian verotusta ja tukia yhteen sovitelleen selvityksen mukaan turpeen kilpailukyky putoaa jo alhaisilla päästöoikeushinnoilla. Metsähake sen sijaan pitää pintansa. Näin lohduttomien näkymien edessä harva lähtee investoimaan lisää turpeeseen.
Turve menettää asemiaan. Skenaarion mukaan se tekee tilaa etenkin kivihiilelle. Oulussakin tähän on valmistauduttu kokeilemalla kivihiilen käyttöä turpeen sijaan: valmius on tärkeämpää kuin kotimaisuus.
Päästökauppaoikeuksia tosin jaetaan näinä päivinä niin anteliaasti, että seurauksena tuskin on kovaa kysyntää. Vain pari prosenttia päästöistä jää Suomessakin ilman ilmaista päästöoikeutta. Mikä taas tarkoittaa, että kauppatavaran eli päästöoikeuksien kauppa pysyttelee ainakin ensi vaiheessa maltillisena. Haarukan on arveltu asettuvan 5-10 euroon hiilidioksiditonnilta.
Polttoturpeen käyttöön on panostettu "kriisiaikojen energiana" 30 vuoden ajan. Hyvät vesivuodet ovat verottaneet tarvetta. Mutta keskivertolukuna Suomen energiankulutuksesta tuotetaan turpeen varassa seitsemän prosenttia.
Omavaraisuutta arvostetaan. Siksi turvetta verotetaan vain neljänneksellä verrattuna sen hiilisisältöön. Kivihiileen verrattuna turpeelle onkin myönnetty kolminkertainen veronalennus. Jos tuet poistettaisiin, turve menettäisi selvityksen mukaan kolmanneksen markkinoistaan, kivihiili sen sijaan kasvattaisi osuuttaan reippaasti, lähes puolella.
Kilpailukyky kuitenkin säilyisi päästökaupan tullen vain, jos turpeen verotus puolitettaisiin. Kyseessä ei ole mikään pikkuraha, vaan ehkä 20 miljoonan euron aukko valtion budjettiin. Vielä noin 10 000 euroa tukea jokaista alan suoraan työllistämää kohti.
Turve on Sisä-Suomen energiamuoto, jonka kohtalona on roikkua erikoiskohtelua vaativan lapsipuolen asemassa. Jo sen korottaminen uusiutuvien energialähteiden - tuulen, veden, auringon ja puun rinnalle - on voitu toteuttaa vain kansallisella mahtikäskyllä.
Vain Irlanti ja Ruotsi käyttävät merkittävästi turvetta, joten vientiteollisuuttakaan ei kotimaisen energiamuodon ympärille saa rakennetuksi. Ratkaisu onkin raskas, mutta joskus odotettavissa. Sitä haikaillessa kirstunvartijoiden pitäisi käyttää aikaansa panostamalla turpeelle varatun tuen verran myös todellisiin uusiutuviin energiamuotoihin.