Väkivallan uhka työpaikalla on erityisesti suomalainen vitsaus. Myös työpaikkakiusaamisesta suomalaiset kokevat kärsivänsä yleisemmin kuin muut eurooppalaiset, ilmeni tuoreesta Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön Eurofoundin tuoreesta työolojen tutkimuksesta EU-maissa.
Samansuuntaisia olivat korkeasti koulutettujen palkansaajien keskusjärjestön Akavan äskeisen tutkimuksen tulokset. Varsinkin opettajat ja sosiaalialan työntekijät kokevat usein fyysisen väkivallan uhkaa. Vitsaus on tuttu myös sairaaloissa ja terveyskeskuksissa. Akavassa viritellään jo keskustelua, tarvitsisivatko opettajat ja sosiaalityöntekijät samanlaisen fyysisen koskemattomuussuojan kuin poliiseilla on.
Työtään pitää tietysti pystyä tekemään niin, että ei tarvitse jatkuvasti pelätä jonkun karkaavan kimppuunsa. Lain kiristämisen vaikutus on silti epävarmaa. Jo nyt kaikki tietävät, että väkivalta on lain mukaan kiellettyä.
Joissakin suomalaisissa kouluissa on kuljettu muutaman vuosikymmenen takaisesta opettajien ehdottoman autoritäärisestä asemasta toiseen äärimmäisyyteen, oppilaiden mielivaltaan. Jo opettajien nimittely ja haistattelu on kohtuutonta. Se olisi kyettävä kitkemään pois. Vielä tärkeämpää on saada joka ikinen oppilas käsittämään, että opettajaan ei voi eikä saa käydä käsiksi, onpa koulunkäynti kuinka ikävää tahansa. Nollatoleranssi on näissä asioissa ainoa oikea suhtautumistapa.
Osin syyt väkivallan uhkaan ovat samat kaikissa ammateissa, joissa ollaan tekemisissä suurten väkijoukkojen kanssa. Ikävintä on, että jopa kouluikäiset käyttävät huumeita. Erityisen usein huumeiden käyttäjät aiheuttavat ennalta arvaamattomia tilanteita sosiaali- ja terveydenhoitoalan henkilöstölle. Kun poliisikin joutuu miettimään ennalta huumeiden käyttäjien arvaamattomuutta, turvatekijöitä on pohdittava muissakin ammateissa.
Väkivalta kouluissa tai muillakaan työpaikoilla ei sentään johdu pelkästään huumeista. Ihmisten asenteissa on tapahtunut muutos huolestuttavaan suuntaan. Aggressiivista käyttäytymistä ymmärretään ja jopa ihannoidaan. Niin on varsinkin nuorten keskuudessa.
Malleja voi tulla elokuvista tai videopeleistä, mutta jälleen on otettava esiin kodin vastuu. Puuttuminen lienee vaikeaa siellä, missä on kasvamassa jo toinen hyökkäävän elämäntyyli omaksunut sukupolvi. Kuuma kysymys on, miksi se on juuri Suomessa niin yleistä. Vaikka vastausta ei nopeasti keksittäisikään, niin asennemuutoksen edistämisessä ei pidä viivytellä.