Tiedossa ei ole, että pohjoisen kirkoista olisi haettu turvapaikkaa. Aihe on kuitenkin herättänyt keskustelua seurakunnissa. Etenkin maahanmuuttajatyötä tekevät ovat tutustuneet Suomen ekumeenisen neuvoston (SEN) julkaisuun "Kirkko turvapaikkana".
SEN antoi hiljattain jäsenyhteisöilleen ohjeita toimintaan, jos kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut ihminen tai perhe kääntyy kristillisen yhteisön puoleen. Kielteisessä päätöksessä tehdään myös päätös käännyttämisestä.
"Kristityn seurakunnan velvollisuus on auttaa hengenvaaraan vetoavaa. Seurakuntien työntekijät ovat kohdanneet ahdistuneita hakijoita jo vuosia", taustoittaa julkaisun työryhmässä ollut Marja-Liisa Laihia, luterilaisen kirkon maahanmuuttajatyön sihteeri. Kirkot ja luostarit ovat tarjonneet suojaa vainotuille kautta aikojen. Moderni kirkko turvapaikkana -toiminta alkoi 70-luvulla.
Kesäkuussa aiemmin kielteisen päätöksen saanut Iranin kurdi haki turvaa luterilaisseurakunnasta.
"Autoimme naista jättämään uuden hakemuksen, järjestimme käytännön asioita ja tuemme häntä", selvittää Turun Mikaelin seurakunnan kirkkoherra Jouni Lehikoinen. Turussa uskotaan, että nainen on hengenvaarassa, jos hänet poistetaan maasta.
Kirkkotiloihin
vain ääritilanteissa
"Ajamalla hakijan asiaa seurakunta yrittää taata oikeudenmukaisen kohtelun. Juristi on välttämätön, kun etsitään lisätodisteita hakijan avuksi", Laihia kuvaa kirkon roolia. Suojiin ottaminen tarkoittaa kirkkotiloihin majoittamisen lisäksi hengellistä, henkistä ja materiaalistakin tukea.
"Kirkkotilojen käyttö on äärimmäinen keino, jota ei markkinoida. Kirkko on toivottoman viimeinen oljenkorsi. Kyse on väliaikaisratkaisusta, jossa neuvotellaan viranomaisten kanssa uuden käsittelyn synnyttämiseksi," Laihia summaa SENin ohjeita.
Hän ei tiedä, että Suomessa fyysisen suojan tarjoamiseen olisi päädytty, mutta Keski-Euroopassa käytäntö on melko yleinen. Sillä on saatu myönteisiä päätöksiä.
"Pohjois-Suomen seurakunniltamme ei tietääkseni ole pyydetty turvapaikkaa kirkon tiloista tai ajamaan turvapaikka-asiaa. Ymmärtääkseni tilanteisiin ei myöskään ole varauduttu", toteaa Oulun hiippakunnan lähetyssihteeri Matti Laurila.
Kirkon palvelijat kertovat kuitenkin esimerkiksi antaneensa taloudellista apua perheen yhdistämiseksi. Muutamat vetoavat vaitiolovelvollisuuteensa.
Kristillinen etiikka
vaatii inhimillisyyttä
Turvapaikkaa tarjotessa yhteisön tulisi katsoa, että hakijalla on perusteltu vainon pelko, hänen perhe-elämäänsä kohdistuu vakava uhka, turvapaikkaprosessi on ollut epäoikeudenmukainen, tai tutkinta puutteellinen.
Auttamispäätöksiä tehtäessä sovitellaan lähimmäisenrakkauden velvoitetta ja viranomaismääräyksiä.
"Hankalia kysymyksiä. Kristitylle elämän suojeleminen on silti tärkeintä", pohtii kirkkoherra Vesa-Pekka Koivuranta Rovaniemeltä. SENin mukaan kristillinen etiikka menee lopulta lain edelle.
Neuvosto kehottaa avoimuuteen. Kristityt ovat pohjoisessa myös piilottaneet ja auttaneet ihmisiä rajojen yli. Tällainen toiminta henkilöityy kristillisten johtajien mukaan tiettyihin yksilöihin.
Luterilainen kirkko pohti turvapaikkakysymyksiä kirkkopäivillä. Se on kansalaisjärjestöjen kanssa sekä vedonnut yksilöiden puolesta että vaatinut muutoksia Suomen turvapaikkapolitiikkaan. Keväällä piispa Samuel Salmi vetosi muiden piispojen mukana turhaan kosovolaisvanhuksen käännyttämisen estämiseksi.
Laihia pitää kirkkoa luontevana inhimillisyyden esilläpitäjänä. Hän kritisoi Ulkomaalaisvirastoa siitä, ettei se aina katso hakijan tilannetta kokonaisvaltaisesti.
Suomeen jäämisen puolesta voidaan lain mukaan katsoa esimerkiksi perhesiteet. Uvin mukaan kirkon ei tulisi puuttua yksittäistapauksiin.