Ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu on jäänyt vaalikampanjassa tähän mennessä yllättävän vähäiseksi. EU-asioissakin riittäisi ruodittavaa brexitin, EU:n sisäisen kehityksen ja Suomen tulevan puheenjohtajuuden takia.
Eduskuntavaalien kampanjoinnissa on tähän mennessä ehditty käydä monta teemaa läpi, mutta yksi perinteisesti tärkeänä pidetty asiakokonaisuus on loistanut poissaolollaan. Paneeleissa on oltu tähän mennessä hiljaa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, puhumattakaan EU-politiikasta, vaikka Suomesta tulee heinäkuun alussa EU:n puheenjohtajamaa.
Puolueiden puheenjohtajien välttelyyn ja haluttomuuteen keskustella ulko- ja turvallisuuspolitiikasta voi olla monia syitä, joista presidentti Sauli Niinistön vahva ulkopoliittinen johtajuus ei liene vähäisin.
Aiemmissa vaaleissa ulko- ja turvallisuuspolitiikka on saanut sille kuuluvan huomion jopa niin, että kotimaata hiertäneitä kysymyksiä on jäänyt taka-alalle.
Vuoden 2015 eduskuntavaalien kampanjassa keskustan puheenjohtajalta Juha Sipilältä tivattiin kyllästymiseen asti hänen kykyään hoitaa EU-asioita ja ulkopolitiikkaa. Silloin ulko- ja turvallisuuspolitiikan osaaminen ja EU-kuvioiden syvempi ymmärrys katsottiin keskeiseksi osaksi tulevan pääministerin ydinosaamisaluetta.
Finanssikriisin aikoihin EU:n ja IMF:n taloudelliset apupaketit velkamaille, vakausvälineet ja vakuusrahastot kelpasivat kiivailun aiheeksi. Keskusta ylsi tunnetuin seurauksin vaalivoittoon vuoden 2003 vaaleissa, kun puheenjohtaja Anneli Jäätteenmäki hiillosti SDP:n puheenjohtajaa Paavo Lipposta tämän puheista Yhdysvaltain presidentti George W. Bushin kanssa Irakin sodasta.
Juuri nyt EU:n kehityksestä ja ulkopolitiikasta riittäisi keskusteltavaa. Miten tuleva pääministeri aikoo luotsata Suomen turvallisesti brexitin aiheuttamista karikoista? Onko EU:n yhteistä puolustuspolitiikkaa kiirehdittävä ja mikä Suomen panos siinä? Miten EU:n ja Yhdysvaltain heikkenevät suhteet vaikuttavat Suomeen? Minkälaista uudelleenasemointia se edellyttää?
Ruotsin kanssa pidettiin vastikään historiallisen suuri sotaharjoitus. Mikä on sen ja muiden harjoitusten merkitys ja minkälainen viesti niillä halutaan lähettää? Mikä vaikutus Suomen ja Ruotsin akselilla on Itämeren turvallisuudessa, Naton kumppanimaina, EU:n puolustusyhteistyössä ja suhteessa Venäjään? Miten Syyriasta palaavien taistelijoiden kanssa menetellään?
Kokoomus ja RKP kannattavat ohjelmissaan avoimesti Suomen Nato-jäsenyyttä, mutta edes ne eivät ole pitäneet vaalikeskustelussa esillä liittoutumista. Rohkein ulkopoliittinen veto on kuultu vihreiden puheenjohtaja Pekka Haavistolta, jonka mukaan uusia hävittäjiä ei pitäisi hankkia maasta, joka ei ole sitoutunut Pariisin ilmastosopimukseen.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa hartioiden on oltava presidentin olkapäitä leveämmät. Tämä hallituskausi on ollut poikkeuksellinen, koska pääministeri on keskittynyt kotimaan asioihin halutessaan saada talouden kuntoon. Siksi hän on jättänyt ulko-alkuiset tehtävät presidentille.
Kaikkien vaaleissa pääministeriasemaan pyrkivien puheenjohtajien on demokratian ja parlamentarismin nimissä oltava myös ja erityisesti ulkopolitiikan osaajia.