Suomi ei ole milloinkaan hävinnyt vaalia YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvan jäsenen paikasta, eikä aio nytkään hävitä.
Ulkopolitiikan perinteisiin ykkösprioriteetteihin kuuluva vastuunalainen tehtävä vuosina 2013-2014 on Suomen kiihkeästi tavoittelema maali.
Kahta länsimaiden ryhmälle kuuluvaa tuolia tavoittelevat Suomen ohella Australia ja Luxemburg. Se merkitsee käytännössä, että Suomen on pudotettava Luxemburg. Toinen EU-maa on liikaa.
"Työtä saadaan tehdä loppuun saakka", epäilee amanuenssi Unto Vesa rauhan- ja konfliktintutkimuskeskuksesta Tampereelta. Hän muistuttaa Islannin äänestystappiosta 2008.
Paikka ei tule Pohjoismaallekaan kuten manulle illallinen. Toisaalta Islannin tippuminen venyttää tavallista pidemmäksi kauden, jolloin neuvostossa ei ole lainkaan pohjoismaista edustusta. Siitä voi olla etua.
Muuttunut miljöö
Yleiskokouksessa tapahtuvaan äänestykseen on aikaa kolme vuotta, mutta kampanjan on arveltu käynnistyneen jo viime keväänä, kun presidentti Tarja Halonen, ulkoministeri Alexander Stubb ja ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paavo Väyrynen tekivät kierroksensa Afrikassa.
Tänään suomalaiset nostavat haun esille kaikilla foorumeilla tavatessaan sellaisten valtioiden edustajia, joiden kanssa ollaan tavallisesti vähemmän kontaktissa.
Samalla nimenomaan pienet valtiot ja niiden toisilleen antamat "sympatiaäänet" lienevät taktisesta näkökulmasta entistä tärkeämpiä.
Taloussanomat huomioi äskettäin, että Suomi kehittää poliittisia suhteita Karibian saarivaltioiden kanssa. Veroparatiiseinakin tunnetuilla yhdeksällä maalla Antigua ja Barbudasta Trinidad ja Tobagoon on äänestyslippunsa YK:ssa.
"Kampanjat (neuvostoon ja YK-virkoihin) ovat muuttuneet aiempaa kovemmiksi", Vesa sanoo.
"Koko YK-miljöö on ratkaisevasti muuttunut", vahvistaa ulkoministeriön "task forcen" kakkosmies, suurlähettiläs Kari Kahiluoto.
Kehittyneet maat voivat yrittää puhua kehitysmaita puolelleen lupaamalla esimerkiksi lisää kehitysapua.
Kahiluodon mukaan Suomi ei kuitenkaan äänistä maksa, vaan haalii rehellisesti lisää näkyvyyttä siellä, missä sitä on perinteisesti vähemmän ollut. Suomesta on sitä paitsi myyty risteilyalus Karibialle, ja alueen maat tulevat eniten kärsimään ilmastonmuutoksesta. Kiinnostus on legitiimiä.
Koeteltu kunto
Suomi profiloituu Vesan mukaan ennen muuta hyvänä YK-maana, joka harjoittaa uskottavaa ulkopolitiikkaa ja kuuluu kehitysyhteistyössä maineikkaaseen pohjoismaiseen ryhmään. Kehitysavun vertailulukuja oman viiteryhmän sisällä ei sen sijaan välttämättä mainosteta.
Mutta myös pienen Luxemburgin harjoittama kehitysyhteistyö on maininnan väärti. Maassa puhutaan lisäksi ranskaa, mikä nostaa esiin kysymyksen Ranskan ja ranskaa puhuvan Afrikan tuesta.
Suomen perinteisiä vahvuuksia on rauhanturvatoiminta siitä huolimatta, että operaatioihin osallistuminen suoraan YK:n lipun alla on vähentynyt.
Kahiluoto korostaa yksinkertaisesti "sitoutumista ja koeteltua YK-kuntoa".
Vesa mainitsee lisäksi presidentti Halosen tunnettuuden maailmalla muun muassa globalisaation sosiaalisia ulottuvuuksia koskevissa kysymyksissä. Tiedossa ovat Halosen Latinalaisen Amerikan harrastus sekä vanhat yhteydet nousevien talousmahtien kuten Brasilian poliittiseen johtoon.
Suomi on ollut neuvoston jäsen aiemmin kahdesti, viimeksi 1989-1990. Irak valtasi Kuwaitin. Unto Vesa pitää kausia kunniakkaina.