Turvallisuus on ihmisen perustarve. Työelämässä se koskee lähinnä toimeentuloa sekä fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta.
Turvallisuuteen ankkuroituvaa ei kuitenkaan nykyään pidetä ihannetyöntekijänä, vaan kaikkien pitäisi aina innolla hypätä mukaan uusiin hankkeisiin.
Ei silti päästä mihinkään siitä, että muutosten pyörteissä osa meistä arvostaa vakautta yli muun. Joissakin elämänvaiheissa, kuten pienten lasten vanhemmuudessa tai eläkeiän lähestyessä, toivotaan edes jonkinlaista pysyvyyttä. Irtisanomisten uhatessa ja epävarmuuden kasvaessa henkilöstön turvallisuushakuisuus syvenee.
Erilaisia persoonallisuustyyppejä motivoivat eri asiat. Turvallisuutta korostavalle näitä ovat työpaikan säilyminen sekä ennustettavissa oleva arki. Perusasiat painottuvat: hyvä perehdyttäminen, selkeät ohjeet ja käytännöt sekä rakentava palaute, jossa on myös kiitosta mukana. Kalenteroidut aikataulut ja tehtävät, rutiinit sekä erilaiset rituaalit rytmittävät viikko-ohjelmaa.
Vakautta arvostava ahdistuu hosumisesta, koska haluaa käyttää kykyjään rauhassa. Johdolta hän toivoo aitoa välittämistä, pitkäjänteistä tukea ja paljon viestimistä. Luottavainen olo on hänelle tärkeää tulosten saavuttamiseksi.
Hallitsevana piirteenä turvallisuuteen jumittuminen rajoittaa uran kehittymistä. Koska kyseessä ei ole uudistajaluonne, palkkatyöura sopii paremmin kuin esimiestyö tai epävarmuutta sisältävä itsenäinen yrittäjyys.
Muutostilanteisiin turvallisuushakuinen ei lähde mukaan etulinjassa. Hän tarkkailee ja asioiden hyväksyminen vaatii aikaa. Niinpä syvälliset perustelut, tulevaisuuden mahdollisimman konkreettinen hahmottaminen sekä kuunteleva ja osallistava valmentaminen ovat kehittämishankkeiden johtamisessa paikallaan.
Muutosrumbassa vakaudenkaipuinen myös väsyy ja hyytyy muita helpommin. Muuntautuminen syö häneltä energiaa enemmän kuin yrittäjätyyppiseltä tai luovalta persoonalta. Selviytyminen askarruttaa ja joskus vaatimukset tuntuvat kohtuuttomilta. Turvallisuutta painottava kaipaa kannustamista ja rohkaisua muita enemmän.
Kuitenkin työympäristö väistämättä muuttuu. Sen, joka toivoo työnsä kulkevan edes jokseenkin tuttuja latuja, kannattaa kasvattaa itsevarmuuttaan pitämällä huolta osaamisensa syventämisestä tai laajentamisesta ja kehittämällä omaa lahjakkuuttaan pikkuhiljaa koko ajan. Hallinnan kokemus on hänelle muita tärkeämpää ja selviytymisen tunne pysyy yllä ainoastaan tietoja päivittämällä sekä uutta opettelemalla.
Tärkeää olisi rohkeasti herätellä uteliasta asennetta tulevaa kohtaan ja laventaa omia rajoja vähä vähältä. Uteliaisuus onkin osoittautunut merkittäväksi tekijäksi pitkissä työurissa.
Ihmisen pitää toimia tavalla, joka tuntuu hänestä omalta. Kun tehtävät ja niitä hoitavat henkilöt pelaavat hyvin yhteen, työelämä on täynnä hyviä tyyppejä. Ei kaikkien tarvitse yrittää ahtautua samaan muottiin. Pitkää uraa selittää keskeisesti nimenomaan sopusointu oman työn kanssa!
Eila Heinonen
KTT, henkilöstöjohtamisen opettaja
Satakunnan ammattikorkeakoulu
Lue lisää lukijoiden mielipiteitä päivän Kalevasta!
Näin lähetät mielipidekirjoituksen Kalevaan.