Miksi ihmeessä suomalaisten pitäisi osata englannit ja ruotsit, mieluummin vielä saksat ja ranskatkin, mutta muut saavat puhua omaa äidinkieltään?
Sisäministeri Kari Rajamäen englannin kielen taidolle on kuulemma naureskeltu, kun hän esiintyi kansainväliselle medialle Lontoossa viime viikolla. Uutisen mukaan ministerimme takelteli puheessaan ja turvautui lopulta tulkkiin.
Ivakaan ei riittänyt, vaan Britannian sisäministeriössä on järkytytty moisesta käytöksestä! Ei näköjään ole briteillä huolta huomisesta, jos suomalaisministerin kielitaito saa ministeriön tolaltaan.
Rajamäki osallistui Lontoossa kokoukseen, jossa keskusteltiin terrorismin torjunnasta ja lentoliikenteen turvallisuudesta. Herää kysymys, onko tärkeämpää päteä ja esiintyä medialle sujuvasti englanniksi vai saada tärkeä viesti läpi juuri sellaisena kuin tarkoitus on?
Ministeri itse sanoi arvostelun jälkeen, ettei hän ole valmistautumassa englannin kielen ylioppilaskirjoituksiin, vaan yrittää hoitaa Euroopan turvallisuutta.
Ministereiltämme ei vaadita kielitaitoa, mutta rehellisyyttä ja taitoa. Brittien mielestä tulkin käyttö ministeritasolla on erittäin poikkeuksellista.
Kuinka usein Ranskan presidentti Jacques Chirac on ilmaissut kantansa asioihin muulla kuin omalla äidinkielellään? Ranskalaiset eivät tunnetusti tunnusta muita kieliä kuin omansa. Heille se suodaan.
Saksalaiset käyttävät joskus englantia, mutta hekin pitäytyvät mieluummin omassa äidinkielessään. Sitä paitsi juuri saksalaiset ovat riidelleet Euroopan unionin kokouksissa oman kielensä noteeraamisesta.
Venäläiset ovat ihan oma lukunsa. Entäs miten sujuu kiinalaisilta maailmankieli? Yhdysvaltain presidentti George W. Bushin amerikan kieli on kohtuullisen sujuvaa, mutta viestien sisällössä on ihmettelemistä.
Totta kai englannin kielen taito on suotavaa ministereiltämme etenkin nyt, kun olemme Euroopan unionin puheenjohtajamaa. Ulkoministeri Erkki Tuomioja ei olisi kyennyt Lähi-idän kriisin selvittelyyn kännykän kautta ilman englannin taitoaan.
Fiksu ja filmaattinen Erkki Toivanen on mukana masentamassa Rajamäkeä. Hän sanoo, että Suomelle on noloa, jos ministeri ei pysty ilmaisemaan itseään englanniksi.
Britit ovat Toivasen mukaan tottuneet siihen, että heidän kieltään pahoinpidellään. Eli he haluavat mieluummin kuulla tönkköenglantia kuin mitään ihan oudolta kuulostavaa kieltä.
Todellisuudessa suomalaisministerit käyttävät paljon paremmin ja useammin vieraita kieliä kuin muiden EU-maiden ministerit kansalaisista puhumattakaan. Jos Rajamäki on poikkeus, niin antaa olla.
On sitä maailman ja Suomen asioita ennenkin hoidettu tulkin välityksellä. Ja ihan hyvin on mennyt olosuhteet huomioon ottaen.