Suomen turvallisuusympäristön muutokset ovat olleet viime vuosina mittavia. Kuten Euroopan unionin sotilaskomitean puheenjohtaja, kenraali Gustav Hägglund muistutti Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan järjestämässä seminaarissa viime torstaina, yksikään turvallisuutemme kannalta merkittävä toimija ei ole ennallaan vuosituhannen vaihteen tilanteeseen verrattuna. EU ja Nato ovat laajentuneet ennen kokemattomalla tavalla.
Suomen eteläpuolisista maista Puola ja Baltian maat on hyväksytty Natoon. Niistä on tulossa myös EU:n jäseniä. USA on linjannut uudelleen turvallisuusstrategiaansa. Venäjä tekee tiivistä yhteistyötä Naton kanssa.
Pääministeri Paavo Lipponen ennakoikin seminaarissa ilmeisen osuvasti, että EU, Nato ja Venäjä ovat tulevaisuudessa kolme entistäkin keskeisempää tekijää Euroopan turvallisuutta kehitettäessä. Suomen turvallisuuspolitiikkaa linjaavilta vaaditaan valppautta, jotta etumme säilyvät nopeasti muuttuvissa oloissa.
Seminaarin yhteydessä pidetty puolueiden haastattelutunti osoitti kuitenkin, että useat poliitikot haluavat välttää mahdollisimman pitkälle uusia linjauksia. Yleinen arvio oli, että vuoden 2004 turvallisuuspoliittiseen selontekoon pystytään kirjaamaan sekä turvallisuusympäristömme uusi tilanne että sen edellyttämät ratkaisut. Muutamissa puheenvuoroissa tosin arveltiin, että viisaampaa olisi tehdä liittoutumattomuuden säilyttämistä tai liittoutumista merkitseviä linjauksia vasta 2007.
Suomea ei tällä hetkellä uhkaa mikään. Sen asema on vahvistunut EU-jäsenyyden myötä. Vaikka EU ei ole sotilaallinen järjestö, se on vahva yhteisö eikä sulata yhteenkään jäsenmaahansa kohdistettavaa uhkaa. Tulevia, ehkä nopeita muutoksia maailmassa on kuitenkin mahdotonta ennakoida. Siksi turvallisuutta olisi hyvä yrittää maksimoida.
Viisasta ennakointia on myös osallistua maailman pitkäjänteiseen vakiinnuttamiseen. Jos mikä, niin EU on ollut omiaan rauhoittamaan maanosaamme. EU:n laajeneminen itään otti takaisin Euroopan perheeseen maat, jotka toisen maailmansodan onnettomien seurausten takia joutuivat kommunismin rautaesiripun taakse. Jännitteitä aiheuttanut jakolinja häipyy.
Köyhyyden torjuminen vie ääriliikkeiltä kasvualustaa. Kehitysapu on välttämätöntä, kunhan sen käyttöä valvotaan kunnolla. Avun on mentävä tarvitseville eikä esimerkiksi aseita hankkiville epäkansanvaltaisille hallituksille.
paakirjoitus@kaleva.fi