Turvallisuus on vakaan ja toimivan yhteiskunnan kivijalka. Suomalaisten turvallisuudentunne on heikentynyt viime vuosina, vaikka Suomea monilla mittareilla voidaan pitää edelleen maailman turvallisimpana maana. Nopeat muutokset ovat kuitenkin valitettavan mahdollisia.
Vaikka ulko-ovelle ei enää panna luutaa merkiksi poissaolosta, Suomessa lapset voi edelleen lähettää omin päin koulumatkalle, kauppaan, harrastuksiin ja ystävien luokse. Turvallisuus on järkkynyt pahasti, jos näin ei enää voitaisi toimia.
Lasten liikkuminen julkisessa tilassa turvallisesti yksin on suomalaisten kannalta keskeinen ominaispiirre, jota vastaan hallituksen vastikään hyväksymää sisäisen turvallisuuden strategiaa on hyvä tarkastella. Strategia on nimetty hyvän elämän ja turvallisen arjen tiekartaksi, jonka avulla suomalaiset voivat toimia arjessaan ilman pelkoa ja turvattomuutta.
Suomalaisten turvallisuus ei laskennallisesti ole viime vuosina heikentynyt, mutta sen sijaan turvallisuuden tunne on heikentynyt. Esimerkiksi liikenneonnettomuuksissa menehtyneiden määrä on kaksinkertainen henkirikosten uhrien määrään verrattuna, ja alle viisi prosenttia väestöstä tekee yli puolet kaikista rikoksista. Julkista keskustelua sävyttää kuitenkin väkivallan uhka ja turvattomuus.
Kansalliset ja kansainväliset kriisit, onnettomuudet, väkivallanteot, terrorismi ja tarkoituksellinen epävarmuutta lietsova informaatiovaikuttaminen levittävät verkottuneessa maailmassa turvattomuutta. Tässä suhteessa turvallisuusympäristö on monimutkaistunut.
Verkottuneessa maailmassa on kehitettävä kriisinsietokykyä informaatiovaikuttamisen ja valheiden varalta. Ennen puhuttiin hyvistä kansalaistaidoista, mutta nykyään erityisesti medialukutaitoihin pitää jaksaa kiinnittää enenevästi huomiota.
Sisäisen turvallisuusstrategian ja sen laajan toimenpideohjelman hyväksyminen yhdessä hallituksen sopiman sisäisen turvallisuuden viranomaisten suorituskyvyn parantamisen kanssa on vastaus ajan akuuttiin haasteeseen ja osuu kohdalleen. Toimenpideohjelman tehtävät on jyvitetty ministeriöille ja viranomaisille.
Ennakoivat toimet ja juurisyihin puuttuminen ovat sisäisen strategian keskeisiä aineksia. Uhkien ennaltaehkäisy ja varautuminen vaativat aina resursseja. Sisäministeri Paula Risikko (kok.) onkin korostanut, että turvallisuusstrategian toteuttaminen vaatii voimavaroja eli rahaa.
Keskeinen kotoinen sisäisen turvallisuuden haaste on laajeneva syrjäytyminen. Lääkkeet ovat pitkälti tiedossa, kunhan resurssit löytyisivät. Radikalisoituminen ja ääriliikkeiden voimistuminen ovat syrjäytymisen äärimmäisiä seurauksia. Moniarvoistuminen on viime vuosina polarisoinut yhteiskuntaa, ja arvorakennelmien sirpaloituminen on lisännyt vastakkainasettelua.
Iso megatrendi, joka häilyy Euroopan ja myös Suomen yllä, on hallitsematon maahanmuutto ja ilmastonmuutoksen aiheuttama pakolaisuus.