Pääkirjoitus

Tur­val­li­suu­den vaikea ta­sa­pai­no

Ruotsin ulkoministerin Anna Lindhin raaka murha pakottaa jälleen pohtimaan keinoja suojautua sekä satunnaista että järjestäytynyttä väkivaltaa vastaan.

Ruotsin ulkoministerin Anna Lindhin raaka murha pakottaa jälleen pohtimaan keinoja suojautua sekä satunnaista että järjestäytynyttä väkivaltaa vastaan. Erityisesti polttava on kysymys poliitikkojen suojaamisesta avoimessa yhteiskunnassa.

Pohjoismaissa tärkeänä arvona pidetään sitä, että poliitikot ovat varsin vapaasti voineet liikkua kansan parissa. Avoimuuden ei silti pidä merkitä lepsuutta. Ruotsalaista elämäntapaa ei olisi vähänkään horjuttanut se, että turvamies olisi seuraillut eurokampanjan näkyvintä hahmoa ainakin viimeisellä, kiivaalla kampanjaviikolla.

Yhdysvalloissa terrorismin vastaisen taistelun nimissä on ryhdytty sisäisiin toimiin, joiden voi jo vakavasti katsoa loukkaavan kansalaisoikeuksia ja avaavan tien viranomaisten mielivallalle. Silti maassa elää jatkuva uuden terrori-iskun pelko. Israelissa taas kaikki turvatoimet ovat äärimmäisen kireitä, mutta silti siellä on murhattu johtavia poliitikkoja, ja itsemurhaiskut uhkaavat periaatteessa ketä vain milloin vain.

Turvallisuuden ja vapauksien tasapaino on vaikea hallita. Yritys lisätä turvallisuutta lisäämällä jatkuvasti kontrollia on loputon tie, ja se muuttaisi varmuudella pohjoismaisten yhteiskuntien luonnetta tuomatta silti kestävää lopputulosta. Onneksi tällaisia vaatimuksia ei kuulukaan.

Pohjoismaidenoloissa riittää pitkälle, kun lisää todellisuudentajua. Lindhin tapaus kertoo surullisella tavalla, että ainakaan Ruotsissa ei tässä kaikki ole ollut kohdallaan. Juuri eurokampanjan aikana ulkoministerin kasvot tulivat aivan poikkeuksellisella tavalla esiin, eikä tällainen hahmo voi muuttua tavalliseksi yksityishenkilöksi lähtiessään kaupungille. Se, että turvallisuuspoliisi olisi ottanut tämän huomioon, olisi ollut aivan paikallaan.

Lindhin murhan valossa nousee hyvin kyseenalaiseksi myös se Ruotsin käytäntö, etteivät valvontakamerat saa tallentaa nauhalle ilman etukäteen hankittua lääninhallituksen lupaa. Nauhoista olisi ilmeisesti ollut erittäin suuri apu rikoksen selvittämisessä. Säännöllä on tavoiteltu yksilönsuojan turvaamista, huonoin tuloksin. Esimerkiksi Suomessa Myyrmäen räjähdyksessä nauhat tallettivat tärkeitä johtolankoja. Tällainen valvonta ei, liian pitkälle viemättömänä, heikennä mitään vapauksia.

Poliisin tehtävä on suojella kaikkia kansalaisia, mutta näkyvät poliitikot kuuluvat väistämättä muita korkeampaan riskiryhmään. Avoimen yhteiskunnan perusluonne ei muutu siitä, että tästä tehdään tarvittavia johtopäätöksiä.

paakirjoitus@kaleva.fi