Oulun torinrannasta puuttuu paikoin turvakaiteita, ja siellä missä niitä on, ne on rakennettu kovin niukoiksi. Kaupungin edustajat vetoavat joko määrärahojen puutteeseen tältä vuodelta tai kaupunkikuvallisiin näkökohtiin. Kumpikaan peruste ei vakuuta.
Oululla riittää rahaa sellaisiin äkillisiin tarpeisiin, joista nyt on kyse. Jos vastakkain ovat ihmisten henki ja terveys sekä rahan meno, säästäväisyyden takia ei saa jäädä levittelemään käsiä ja toivoa, ettei mitään satu. Kuten taas on nähty, aina sattuu ja tapahtuu. Oulun rahoihin kaiteiden rakentaminen muutaman kymmenen metrin matkalle ei tee kovin suurta lovea.
On tietysti mahdollista käyttää kaiteiden rakentamiseen puistojen kunnostusrahojakin. Niiden turvinhan on katkottu suojaava pensaikko kirjaston ja hotellin välisen kevyen liikenteen väylän reunalta. Nyt vaikkapa suunnastaan horjahtava, pyöräilevä lapsi voi suistua veteen, jonne on kyseisellä paikalla jyrkkä pudotus.
Surkuhupaiselta vaikuttaa selitys, että turvakaiteet häiritsisivät kaupunkikuvaa. Voi paremminkin sanoa, että sitä häiritsee niiden puute. Nykyinen tilanne antaa rikkaasta Oulusta köyhän ja ylimielisen kuvan. Kaupunki ei välitä ihmisten turvallisuudesta.
Jos yksinkertaisen suoraviivaiset kaiteet tuntuvat kaupungin virkamiehistä vastenmielisiltä, niin rakennetaan sitten hyvän näköisiä kaiteita. Sellaisista löytyy esimerkkejä maailmalta ja Suomestakin. Kaunis malli ei välttämättä ole edes kallis.
Yleensäkin on hyvä muistaa, että turvakaiteet saavat näkyä. Kaikki ymmärtävät, miksi niitä on pystytetty. Veteen suistumisia on Oulun torinrannassa koettu riittävästi. Lisää ei kaivata.