Torstaina julkistettu valtioneuvoston periaatepäätös tieliikenteen turvallisuudesta käsittelee lyhyesti myös satojatuhansia suomalaisia polkupyöräilijöitä koskettavaa kysymystä. Periaatepäätöksen mukaan Suomessa aletaan selvittää, millaisia kokemuksia muualla maailmassa on saatu kypärättä pyöräilevien sakottamisesta. Jos selvitykset osoittavat sakotuksen tehon, rangaistukset otettaisiin ehkä käyttöön myös meillä.
Pyöräilykypärän käyttöpakko tuli Suomessa tieliikennelakiin vuoden 2003 alussa. Vuonna 2004 pyöräilykypärää käytti tutkimuksen mukaan vain neljännes pyöräilijöistä. Osuutta ei voi kehua korkeaksi. Se osoittaa, että vain vähemmistö pyöräilijöistä ottaa tosissaan paitsi lain myös oman turvallisuutensa.
Ikävältä tilanne näyttää erityisesti siksi, että pyöräilykypärän käyttö ei selvitysten mukaan ole Suomessa lisääntynyt enää vuoden 1996 jälkeen. Liikenneturvallisuudesta vastaavien viranomaisten pettymys ja halu kokeilla uusia keinoja on tältä pohjalta helppo ymmärtää.
On silti kyseenalaista, onko sakon uhka paras keino saada pyöräilijät ymmärtämään kypärän merkitys. Vaikka sakkojen pelko lisäisikin kypärän käyttöä, poliisille tulisi jälleen uusi lähes mahdoton tehtävä hoidettavaksi jo riittävän vaikean handsfree-pakon ja heijastimen käytön valvonnan päälle. Toiveen tai tavoitteen tasolle jääviä lakeja ei kannata säätää.
Kannattaisi ennemminkin keskittyä tehostamaan valistusta, vaikka sen haasteellisena kohteena ovatkin henkisesti kovakalloiset suomalaiset.