Monella suuronnettomuudella on myös myönteiset seurauksensa. Estonian turman jälkeen merimatkustus muuttui turvallisemmaksi. Suomen koulusurmien jälkeen oppilaiden psyykkiset ongelmat on otettu vakavammin kuin ennen. Tuoreen lentoturman jälkeen Venäjän heikkokuntoinen lentokonekalusto saattaa kadota liikenteestä.
Turussa oli syyskuun alussa ainekset suuronnettomuuteen, kun kahdeksankerroksisessa sairaalassa syttyi tulipalo. Lopulta henkilövahingot jäivät onneksi vähiin: kolme hoitajaa sai lisähappea savun hengittämisen takia.
Kun tuli levisi nopeasti pitkin sähkökaapelikanavia ja savu levisi melkein jokaiseen kolkkaan sairaalassa, jäljet olisivat voineet olla paljon karummat.
Turun palosta pitää ottaa irti kaikki saatavissa oleva oppi. Jokaiseen sairaalaan on tehty toimintaohjeet tulipalojen varalta, mutta tuoreen tapauksen valossa ohjeet on tarpeen vaatiessa päivitettävä.
Samoin läpi pitää käydä rakennusten mahdolliset tekniset ongelmat. Turussa on jo löydetty puutteita sairaalan palonestorakenteissa. Toivottavasti muualla ei tarvita tulipaloa paloturvallisuuspuutteiden havaitsemiseksi.
Usein suuronnettomuuksien taustalla on ihmisen inhimillinen arviointivirhe tai laiminlyönti. Turussa tällaista ei ainakaan vielä ole löydetty, vaan palon alkusyy näyttää olleen sähkölaitteiden oikosulku.
Laitteita ja rakenteita ei voi kouluttaa. Sitä tärkeämpää on, että esimerkiksi sairaaloiden, vanhainkotien ja koulujen työntekijät ja käyttäjät on koulutettu toimimaan oikein hätätilanteessa. Arjen keskellä tällainen harjoittelu voi tuntua turhanaikaiselta.
Hätätilanteessa muistin sopukoista esiin nousevat toimintamallit pelastavat ihmishenkiä.