Verestä punaiseksi värjäytyneessä muovisammioissa turskat ponnistavat viimeiset potkunsa. Kalat ovat isoja, viiden ja kymmenen kilon väliltä. Ne ovat lihavia kuin pikku porsaat, sillä vatsapuoli pullottaa mädistä ja maidista.
Islannin länsirannikolla on turskanpyyntisesonki juuri alkanut. Turskat kerääntyvät kutemaan matalikolle, joka sijaitsee Grindavikin pikkukaupungin lähellä.
Pienet kalastusalukset lähtevät aamuvarhain liikkeelle palatakseen ennen pimeyden laskeutumista lastin kanssa kotisatamaan.
Golf-virta pitää Islannin rannikkovedet sulina läpi vuoden. Vain muutamat suojaiset vuonot voivat joskus vetää jääpeitteen ylleen.
Grindavikista on 26 kilometriä Islannin kansainväliselle lentokentälle Keflavikiin. Tänään pyydetty turska on huomenna Bostonin ravintoloiden keittiöissä, naurahtaa Óskar Sævarsson.
Óskar Sævarsson on entinen kalastaja, joka joutui vaihtamaan ammattia lihasvaivojen vuoksi.
Hän on nykyisin Grindavikin kaupungin matkailumarkkinoija. Siinä sivussa hän pitää pientä lammaskarjaa.
"Tuoreen kalan hinta on hyvä ja nousee koko ajan. Ainoa huolenaihe on Islannin kruunun kurssi", Óskar selvittää.
Grindavikin kalatukussa turskakilo maksoi tammikuun lopulla 290-340 kruunua (noin 3,5 euroa) kilo.
Pyyntisesonki uhkaa
loppua lyhyeen
Kalastus on ollut kautta historian Islannin talouden selkäranka.
Aikaisemmin kala vietiin pakastettuna Pohjois-Amerikkaan ja Eurooppaan. Viime vuosina tuoreen kalan osuus on kaiken aikaa lisääntynyt, sillä siitä saa paremman hinnan.
Grindavikissa valmistetaan lisäksi suolakalaa. Halkaistua ja kuivatettua turskaa laivataan eteläeurooppalaisille. Espanjassa islantilainen suolaturska, bacalao, on suurta herkkua.
Islannin kalastusviranomaiset ovat huolissaan turskakantojen pienenemisestä. Tälle pyyntikaudelle kiintiöitä leikattiin kolmannes, 193 000 tonnista 130 000 tonniin.
Kiintiöt ovat henkilökohtaisia, mutta niitä saa myydä. Monet länsi-islantilaiset ovat myyneet turskakiintiöitään grindavikiläisille kalastajille, jotka puolestaan ovat luopuneet omista hummerikiintiöistään.
"Pelkäämme pahinta keväällä. Täällä joudutaan varmasti vetämään laivat maihin ennen aikojaan", sanoo Thorsteinn Gunnar Kristjánsson.
Grindavikiläisten kalastajien mukaan turskasaaliit ovat olleet hyviä. He epäilevät, että alueelliset erot ovat suuria. Joillakin alueilla kalaa on vähemmän, ja se on saanut viranomaiset vetämään jarrua.
Insinööri astuu
kalastusalukseen
Ammattikalastus on raakaa työtä, josta maksetaan Islannissa kunnon korvaukset. Óskar Sævarsson arvioi, että kalastajan vuositulot ovat 6-8 miljoonaa kruunua (65 000-85 000 euroa), kun keskiverto työntekijä tienaa neljän miljoonaa kruunua (45 000 euroa).
Grindavikissa kalastaja saattaa päästä näidenkin lukujen yli, sillä lähivesillä riittää pyydettävää, sanoo Óskar, joka kolme vuotta sitten myi viimeisen troolarinsa.
Óskarin poika on valmistumassa insinööriksi. Hän jatkanee suvun perinteitä ja menee töihin kalastusalukselle. Suurissa troolareissa on 26 kalastajaa. Heistä kolme on aluksen koneita hoitavia insinöörejä.
Valmistuvista insinööreistä kilpailevat suurten kalastusalusten lisäksi alumiinitehtaat ja voimayhtiöt.
Fileointipuukot
ulkomaalaisten käsissä
Kalastusaluksiin on otettu jo joitakin ulkomaalaisia työntekijöitä.
Enemmän heitä on kuitenkin fileoimassa ja pakkaamassa kaloja kalatehtaissa.
Grindavikin 2 700 asukkaasta noin sata on ulkomaalaisia. Useimmat heistä ovat puolalaisia. Kalatehtaan fileoijan vuosiansioiksi kerrotaan 1,2 miljoonaa kruunua, noin 13 000 euroa.
Islantilaiset itse eivät pelkää työttömyyttä, vaikka kalastus keskeytyisikin ennen aikojaan.
Grindavikissa itää monia suunnitelmia. Thorsteinn Gunnar Kristjánsson osti pikkubussin, jolla hän aikoo kierrättää turisteja ihastelemassa laavamaisemaa. Joku toinen suunnittelee turistien viemistä merelle kalastamaan.
Grindavik kasvaa. Sukellusveneitä seuraava amerikkalainen tutka-asema halutaan häätää pois kaupungin laitamilta. Se on viimeinen jäänne Naton läsnäolosta Islannissa. Asemalla on 20 amerikkalaissotilasta.
