Turpeen käyttö energiatuotannossa loppuu ennen pitkää, joten siihen kannattaa jo varautua.
Turpeen muut käyttömahdollisuudet sitä vastoin avaavat myönteisiä näkymiä markkinoille ja kansainväliselle kau-palle.
Turpeen käytön lopettamiseen energiatuotannossa kannattaa vähitellen ryhtyä valmistautumaan. Suhtautuminen turpeeseen on viime vuosina tiukentunut, vaikka sen energiakäytölle löytyy myös puolustajia.
Turpeen epävarma tulevaisuus ja kiristyneet ympäristönormit tuntuvat toimialalla niin, että yksityisten turveyrittäjien määrä on vuosikymmenen aikana vähentynyt tuntuvasti (Kaleva 2.11.). On odotettavissa, että uusia alueita ei enää välttämättä oteta käyttöön, kun turpeennosto päättyy nykyisillä turvetuotantoalueilla.
Turpeella on edessään pitkät jäähyväiset, sillä monet energialaitokset aikovat käyttää turvetta vielä pitkään. Turpeesta luopuminen nopealla aikataululla vaatisi korvaavia polttoaineita, mutta myös investointeja jo olemassa oleviin laitoksiin.
Oulussa turpeesta luopuminen tapahtuu asteittain parissakymmenessä vuodessa. Ensi vaiheessa Laanilaan rakennettava biovoimalaitos korvaa elinkaarensa päähän tulevan Toppila ykkösen turvevoimalan.
Kansainvälinen energiajärjestö IEA huomautti äskettäin, että Suomessa lämmöntuotantoa verotetaan pääasiassa sen energian eikä hiilidioksidimäärän perusteella.
Verotus suosii turpeen polttamista yhdessä biomassan kanssa. Jos energiaverotus sen sijaan sidottaisiin kokonaan hiilidioksidimäärään, luotaisiin kannusteita edullisempien ja puhtaampien vaihtoehtojen markkinoille tuloon sähkön ja lämmön yhteistuotannossa.
Järkevää onkin ajaa turpeen käyttö sähkön ja lämmön tuotannossa alas harkitusti riittävän pitkällä siirtymäajalla, jotta turveyrittäjät ja energialaitokset ehtivät sopeutua tilanteeseen. Turvetuotannon alasajosta ei ole syytä aiheuttaa lisäkustannuksia. Alasajossa olisi tärkeä käyttää myös alueellista porrastusta.
Pääosa turpeesta käytetään energiaturpeena, vaikka sille löytyy monia muita käyttötapoja esimerkiksi kasvu- ja ympäristöturpeena. Pohjois-Pohjanmaa puolestaan on Suomen soisin maakunta, joten turpeen vaihtoehtoiset käyttömuodot ovat lähtökohtaisesti kiinnostavia.
Pohjois-Pohjanmaan liitto julkaisi pari vuotta sitten selvityksen turpeen uusista jatkojalostusmahdollisuuksista. Osa ehdotuksista olisi kaupallisesti toteutettavissa. Turvetta ei siis kannata vielä upottaa takaisin suohon, vaan kehittää esimerkiksi turvekuidun käyttöä teollisissa käyttötarkoituksissa.
Turpeen käyttö kasvualustana, rakennusmateriaalina, eristeenä, kuivikkeena, tekstiilinä ja kauneudenhoitoaineena luovat myönteisiä näkymiä markkinoille ja kansainväliselle kaupalle. Tutkimukseen ja tuotekehitykseen kannattaakin panostaa nyt kun etsitään kierrätettäviä materiaaleja ja kun muovi on menossa pannaan.
Biomassasta voidaan tehdä myös liikennepolttoaineita, mutta valmistus ja jalostus on monimutkaisempaa ja kalliimpaa kuin öljystä tislaaminen. Turve ei nykysäännöin liioin täytä uusiutuvalle biopolttoaineelle asetettuja ehtoja.